Eilen aamulla lähdin aikaisin liikenteeseen. Ensin Bulevardin klinikalle, sieltä suoraan kadun toiselle puolelle, jossa Ekbergin (perustettu 1852) kahvila. Caffé latte. Sitten myymälän puolelta yhtä ja toista vierasvaraksi pakastimeen. Stockmannille kutosen ratikalla, josta myös yhtä sun toista. Vielä ajelin hissillä seitsemänteen ja join espresson First Loungessa. Uupumus pakkasi jo päälle. Kuitenkin ostin vielä metroaseman läheltä Rosebudista kolme vitosen kirjaa: Heini Kilpamäki Suomalaisen tyhmyyden ylistys, Agatha Christie Sininen juna ja Ari Turunen Humalan henki eli juomatapojen tarina. Viimeksi mainittu siksi, kun nyt tiedän Maigretin tavat, niin hyvä täydentää tietoutta koskien koko maailmaa ja juomisen pitkää historiaa.
Bulevardin klinikalla kävi niin kuin muissakin veren ottopaikoissa, suonet pakenevat. Pistettiin reikiä, ei tullut. Vaihdettiin hoitajaa, ei meinannut tulla, mutta lopulta kämmenselkä antoi. Kyselin tietysti vanhan talon historiaa. Arkkitehti ei tullut hoitajan mieleen, mutta rakennusvuosi 1900-luvun alussa. Bulevardin talot ovat vanhoja. Eräässä asunnossa olen käynyt ja siinä olikin ihailemista. Kirjastohuonekin valtava seinään upotettuine kirjahyllyineen, kaariovia, kattomaalauksia... Yksityisen Bulevardin klinikan tila toiminut Boijen sairaalana 1904-1979, nytkin terveydenhoitoa palvelevana, laboratorio, lääkäriasema ja sairaala. Henkilökunta ylenpalttisen kohteliasta, aivan siellä mielikseen verta luovutti. Tulokset minulle postissa, kun "ulkopuoliselle lääkärille" ei suoraan lähetetä. Vastaanottoaika omalle lääkärille ensi viikolla.
Mutta oli ihanaa olla stadissa. On se sentään kaupunkia. Ratikoita, ihmisiä, näyteikkunoita, katuja. Edessäni oli kokonainen Bulevardi, flaneerasin sydämeni kyllyydestä, ohitin Ruttopuiston vanhoine ruosteen peittämine hautaristeineen. Vedin syvään henkeä ja odotin onneni kukkuloilla kutosen ratikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti