Näin metrossa, kun eräs rouva luki Colin Dexterin Inspector Morse-kirjaa. Morse-sarja tv:ssä oli yksi, jota tiiviisti seurasin. Morsen kultivoitunut käytös ja rakkaus klassiseen musiikkiin (erityisesti Wagner) tehosi minuun. En ollut edes ajatellut Morsea kirjana. Keskustelin lukevan rouvan kanssa sekä kirjasta että Morsesta ja tahdoin ehdottomasti kirjan/kirjoja ostaa. Hän oli ostanut omansa Akateemisesta Kirjakaupasta. Ei kun sinne. Ei ollut, ei edes koneelta näkynyt. Myyjä oli kuitenkin ammattitaitoinen ja lupasi minulle netin kautta hankkia. Tilasin kaksi Morse-kirjaa. Ilmoittavat, kun tulevat. Siinä oli oikea libristi!
Sitten marssin taidehyllyn luo: Alphonse Mucha, Edgar Degas ja Claude Monet. Kasasin ne rollaattorin päälle ja kiikutin kassalle. Nyt on näistä taiteilijoista minulla kunnon kirjat, joista eniten olen aina pitänyt Muchasta. Muchaa on kahvimukeissanikin. Näitä kaikkia kolmea magneetteina jääkaapin ovessa sekä vielä Pienen Taidekirjaston kirjoina. Näistäkin taiteilijoista huomaa, että en kaiken aikaa ole 1500-luvun vanhojen mestareiden ihailija, vaan vähitellen tykästynyt modernimpaan taiteeseen, jopa aikaisemmin raportoimaani Yayoi Kusamaankin, joka on syntynyt 1929. Eikö vanha koira mukamas opi uusia temppuja?
Tosin nyt tässä kuussa katselen M:n kanssa Sinebrychoffilla Caesar van Everdingenin töitä. Taiteilija 1600-lukulainen. Jätetty aikoinaan vanhan kunnon Rempun varjoon, mutta sittemmin kohonnut arvoiselleen paikalle. Ja nyt hän on Suomen Helsingissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti