TERVEELLISIÄ SIEMENIÄ

Ollessani taannoin tartuttamassa Citymarketin asiakkaita ja kassoja flunssaan, ostin sekä chian siemeniä pussillisen että kvinoa paketillisen. Kokeilen ensin omatoimisesti chiaa. Ystäväni P-D on luvannut tulla minut perehdyttämään näiden terveellisyyksien laajempaan käyttöön. P-D on aina pirteä ja sukkela. Kertoo jo kauan nauttineensa monella tavalla näitä kahta minulle vielä toistaiseksi tuntematonta tuotetta. Jospa saisin "hankittua elämän" chialla ja kvinoalla. Luulen kyllä, että siihen kuitenkin tarvitaan muutakin, jossa minun kuuluu itse olla aktiivisesti pääosassa.

Nuha alkaa olla mennyttä, mutta yskä tuli todellakin tilalle. Koko rintalasta aristelee sadoista aikaisemmista aivastuksista, reippaista niistämisistä ja nyt yskimisestä. Eiköhän tämä tästä, kuten aina ennenkin. Kevättä pukkaa. Odotan oikein, että pääsen käyttämään uutta baskeriani ja solmimaan uutta kaulaliinaa uusilla tavoilla. Uudistuisinko minäkin? Vai onko ajateltava vakavasti kallonkutistajan vastaanottoa? Jos eivät ajatukseni ala oiota entisille ja järjen mukaisille mutkille, niin käyn ensin juttelemaan sen toisen tohtorin kanssa, joka on tähänkin asti kuunnellut muutakin kuin fyysisiä vaivojani. Toisen lääkärin kanssa jutellaan muusta, noin kujeiluvoittoisesti, mutta asiaa. Lääkäreissä on eroja. Kummatkin näistä ammatilleen vihkiytyneitä osaavia tohtoreita. Sitten on sen kallonkutistajan vuoro, jos tarvetta piisaa.

Siirsimme M:n kanssa Sinebrychoffiin menoa kuun loppupuolelle. Kiitos hänelle ymmärtäväisyydestä. Siihen mennessä olen taatusti jo taas terve kuin pukki. Aion muuten kokeilla kyynärsauvakävelyä vielä tällä viikolla ulkona. Jos pääsisin kunnialla vaikka metroon asti. On asiaa HSL:n konttoriin  Rautatientorin pysäkillä. On oiottava eräs juttu koskien matkakorttiani, jonka virheellisyyden huomasin vasta kotona. Näen samalla, onko minuun suhtautuminen muuttunut vaihtuneen apuvälineen takia. Malmin Polgaran blogissa kun otettiin kantaa rollaattorin käyttäjien kohteluista. Minäkin kertonut omassani varsinkin pankissa asioidessani, että minua pidetään lapsen tasoisena, jolle pitää kaikki vääntää rautalangasta. Tosin se on nyt muuttunut saatuani pankin uskomaan, etten sen enempää paina kopiointikoneellani seteleitä kotona kuin  kerään tallettamaani rahaa esimerkiksi kolumbialaisen oopiumiunikkopellon tuotosta.

Neuvo nuoremmilleni, joilla on muistolaatikko ja aie avata se elämänsä ehtoopuolella: älkää avatko. Sieltä pöllähtää kaikki rakkaat muistot ulos sekoittamaan elämää, jäljelle ei jää toivokaan, joka sentään jäi Pandoran lippaaseen.