Taloudesta taas yhtä ja toista päässyt loppumaan. Viimeisen mandariininkin söin yöllä. Lähden lähikauppaan ja jätän loton. Jos onni suosii, pääsen täältä pois. Loppuviikolla onkin Sinebrychoffiin meno ja se on sitten "Siffi" vain. Treffit M:n kanssa aseman edessä. Se on hyvä treffipaikka, melkein yhtä hyvä kuin Stockmannin kello.
Stockmann lähetti uuden kanta-asiakaskortin, eikä minua olekaan alennettu alempaan kastiin. On yhä lupa poiketa First Loungeen vaikka caffé lattelle tai capuccinolle. Hyvä juttu. Ilahduin.
Citymarketissa viimeksi käydessäni tapahtui seuraavaa. Kysyin myyjän näköiseltä, ovatko edessäni olevat mandariinit makeita? Hän otti yhden, kuori sen huolellisesti, tarjosi minulle ja söi itsekin. Olivat hyviä. Onneksi hänellä oli talon vaatteet, muuten olisimme näyttäneet oudoilta siinä pokkana syömässä myytäviä hedelmiä. Mutta palvelu oli moitteetonta. Liekö ollut ihan kauppiaan oma rouva? Tuli vaan mieleen.
Olen hiukan luntannut netistä nyt näytteillä olevasta Siffin taiteilijasta. Hollantilainen Caesar van Everdingen (1616-1678). Tunnustan, että minulle vieras tämä Rembrandtin aikalainen. Ja niin on ollut monelle muullekin jäätyään ikävästi Rempun varjoon ja unohduksiin. Taitava kuulemma. Tarkistamme asian.
Olen seurannut melkein henkeä pidätellen Waldemar Januszczak´in sarjaa Kahlitsematon renessanssi YleAreenasta. Miten taidehistorioitsija pystyy analysoimaan maalauksia ja tietää, miksi siinä kuvatut asiat ovat niin ja niin eli miten hän voi tietää taiteilijan ajatuksia? Maallikkona minä katselen vain kuvaa, sen värejä ja usein ymmärrän sisällöstäkin jotain. Mutta ikimaailmassa en osaisi edes ajatella, miksi jollakin hahmolla on osoittava sormi tyhjyyteen tai miksi hahmo on kumartuneena juuri tiettyyn suuntaan. Olen aina suuresti ihaillut tätä tietämystä ja osaamista. Yhtä asiaa ei edes Januszczak´kaan tiedä eli miksi Mona Lisalla on tuo salaperäinen hymy. Se askarruttaa häntä ja monia muitakin tulkitsijoita ja on sitä tehnyt jo vuosisatojen ajan. Minä olen Mona Lisan nähnyt ja onhan se Taulu isolla teellä, tosin aika pieni, kun yleensä kuuluisat ja tunnetut teokset ovat usein kookkaita. Hymyyn en huomiota kiinnittänyt. Nyt olen sitä eri taidedokumenttien yhteydessä alkanut minäkin miettiä: miksi Mona Lisa hymyilee? Siinähän mietin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti