Kävin eilen jättämässä hyvästit ystävälleni C:lle saattohoitosairaalassa. Matkustin toiseen kaupunkiin. Olin sopinut C:n kanssa puhelimessa "joko huomenna tai ylihuomenna". Kuitenkin "huomenna" tuntui ykskaks tärkeältä ja pakolta tehdä. Lähdin aamulla.
C oli tajuissaan, vastaili päätä ravistamalla tai nyökkäämällä, pari sanaa väsyneiltä huulilta, suuret silmät katselivat laihtuneilta kasvoilta, pidin kädestä. Juttelin lapsuudestamme, valmistavasta koulustamme, aikuisiän lounastapaamisistamme, ystävyydestämme. Tapasin C:n sisarenkin, jonka kanssa olen kerran puhunut puhelimessa. Lähtiessäni painoin suukon C:n otsalle, hyvästelin sisaren, käännyin vielä ovelta ystävääni katsomaan, suljin oven. Tulin kotiin.
Tänään aamulla soi puhelin. C:n sisar soitti. Ystäväni oli kuollut pari tuntia käyntini jälkeen omaisten läsnä ollessa.
Elämä on lainaa, on joku sanonut, ei lahja. Nyt ystäväni C maksoi lainansa takaisin. Hyvää matkaa, ystäväni.
Miten hienoa, että ehdit hyvästellä ystäväsi. Otan osaa.
VastaaPoistaMymskä, olen itsekin tyytyväinen, että ehdin ajoissa hyvästelemään. Olisi muuten jäänyt paha mieli. Kiitos osanotosta.
PoistaTaisi ennakkoaavistus (etiäinen) olla se joka sai sinut lähtemään päivää aiemmin matkaan. Hienoa, että ehditte vielä viettää yhdessä pienen hetken ja jättää jäähyväiset.
VastaaPoistaLämmin osanottoni suruusi ♥
Ansku, mikä lie ollut, mutta kiireellä lähdin. Vielä pari tuntia, niin olisi ollut liian myöhäistä. Kiitos osanotosta.
PoistaTässä taas kerran esimerkki siitä, että ennakkoaavistuksien mukaan on aina syytä toimia. Minusta tuntuu, että ystäväsi odotti sinua ja että hyvästelyjen jälkeen oli aika lähteä.
VastaaPoistaNiinpä, elämä on lainaa, mutta ainakin minä olen aina ajatellut, että se on myös lahja. Upea, ainutlaatuinen ja arvokas.
Marjatta. Kiitos kommentista. Olen tyytyväinen, että ehdin ajoissa sanomaan hyvästit.
PoistaKiitoksia, Aulikki.
VastaaPoista