Viihdyin eilen puhelimessa. Soitin Hämeenlinnaan eräälle ystävälleni. Kerroimme toistemme kuulumiset ja minun kuulumisiini kuului tietysti vesi kylpyhuoneen lattialla. Hänelle taas uusi kaunis koti. Sain jopa kutsun. Linja-autolla pääsee ja sehän on selvää, että linja-autoissa on aina tunnelmaa. En semmoisessa ole vuosiin ollutkaan. Taitaakin olla niin, että viimeksi ehkä 15 vuotta sitten, kun lähdimme puolison kanssa Marbellasta matkatoimiston järjestämälle Gibraltarin retkelle. Yleensä olimme aina omatoimisia matkoillamme ja ankarasti kaihdoimme yhteisretkiä. Nytkin ajattelin kauhulla, jos panevat lauluksi "Kotimaani ompi Suomi/ Suomi armas synnyinmaa/ Siellä valkolatva tuomi/ ahon laitaa reunustaa..." Eivät panneet, mutta kun tultiin lähelle Herakleen toista pylvästä, niin ilman täytti ihastuksen huudahdukset. Ajettiin siitä suoraan Englantiin, tosin kiitoradan poikki. Piti odottaa ensin koneen laskeutumista. Noh, ajatus karkasi Hämeenlinnan linja-autosta ykskaks Atlantin ja Välimeren yhtymäkohtaan. Tämä Hämeen vierailu pantiin kuitenkin toistaiseksi jäihin, vaan ei unohduksiin.
Oulusta tuli puhelu minulle päin. Vanha hyvä ystäväni E soitti. Ja taas pantiin maailmaa järjestykseen ja sitä se toki kaipaakin, kun ajattelee hiljattaisia Istanbulinkin tapahtumia. Ouluun ei kutsua, mutta tiedän olevani tervetullut, jos lähtisin. Pääsisi lentäenkin. Olen sillä keinolla sinne mennytkin joskus. Kone oli vanha, pieni ja epävarma, mutta halpa oli matka. Oikein välilaskukin. Tampereella. Ja taas noustiin täristen ja vähän vaappuen taivaalle. Ainoa koneen henkilökunta istui puikoissa edessä ja toivoin koko ajan, että osaisi hommansa. Vastaanottajat olivat kentällä Oulunsalossa ja sain kuulla kaikenlaista koneestani, joka rullasi ylpeänä ison Finnairin koneen viereen. Minun koneeni kun oli vähän reissussa rähjääntynyt ja olin näkevinäni sen kyljessä metallisen paikkalapun. Tästä en ole enää aivan varma.
Mansikoita olen syönyt niin, että niitä tulee jo korvistakin ulos. On pidettävä kiirettä, kun satokausi alkoi tavallista aikaisemmin ja siis päättyykin siten. Kun myydään Senga Senganaa, alkaa marjakauden loppu todella häämöttää. Sitten myöhemmin aletaan saada niitä jättikokoisia ulkomaisia mansikoita, jotka on suuriksi kyllästetty ties millä aineilla. Eikä niissä ole meikäläisen mansikan kanssa muuta yhteistä kuin vihreä kanta. (sekin ison rusetin kokoinen) ja punainen väri. Niin ja sana "mansikka".
30. kesäkuuta 2016
29. kesäkuuta 2016
SITTENKIN OIKEASSA
Nonnih, kaksi huoltomiestä ilmestyi eilen. Käsienpesualtaan putkistoa vaihdettiin ja toinen sanoi "ei enää vuoda", johon toinen sanoi "lattia vuotaa laattojen alta". Hyppäsin minkä voin riemusta ilmaan, sillä olinhan päivätolkulla ollut sitä mieltä, että laattojen alta pulpahtelee. Ja aina minulle sanottiin sen olevan mahdotonta, annettiin ymmärtää, että nainen puhuu sillä kuululla "naisen logiikalla" eikä ymmärrä näistä miesten asioista mitään. Nyt tänne tulee lisää putkimiehiä, jotka avaavat lattiaa. Nämä kaksi olivat aikeissa lähteä. Minä: "hetkinen hyvät herrat, haluan, että te tunnustatte minun olleen koko ajan oikeassa, eikä askeltakaan sitä ennen". Toinen kumarsi ja sanoi "te rouva olette ollut oikeassa, olisi pitänyt uskoa". Eivät enää nauraneet kuten tähän asti aina, kun väitin lattiasta tulevan vettä ylös.
Lähdin asioille ja nyt on taas Polkia, kirsikoita, aprikooseja, donitsipersikoita, hallaimia ym. Kömmin Stockmannillekin. Lepäsin matkan varrella välillä. Kukaan ei kutsunut syömään savukalaakaan. Mutta kauppakeskus kuhisi ihmisiä. Alennusmyynnit. Minä varasin itselleni silmälääkärin. Pääsen hänen luokseen vasta heinäkuussa. Siristellään.
Ystäväni L ja A lähtevät taas matkailemaan. Euroopasta ilmestyi paikka, missä eivät vielä ole olleet. Kohtapuoliin saavat lentää Etelämantereelle sen ollessa viimeinen heidän käymättömänsä kolkka maapallolla. Kyllä matkustaminen minustakin on ollut melkein parasta elämässä. Aina olen tykännyt ja aina valmis minne vaan. Nyt matkailen sohvan nurkasta käsin. Ja korkeintaan metrojunalla sinne, minne kaipuuni ei koskaan lopu.
Kesäkuu päättyy tuota pikaa. Huomenna enää ja sitten olemme heinien kuussa. Se on äitini syntymäkuukausi. Hän oli leijona. Ellei sitten ihan jalopeura.
Lähdin asioille ja nyt on taas Polkia, kirsikoita, aprikooseja, donitsipersikoita, hallaimia ym. Kömmin Stockmannillekin. Lepäsin matkan varrella välillä. Kukaan ei kutsunut syömään savukalaakaan. Mutta kauppakeskus kuhisi ihmisiä. Alennusmyynnit. Minä varasin itselleni silmälääkärin. Pääsen hänen luokseen vasta heinäkuussa. Siristellään.
Ystäväni L ja A lähtevät taas matkailemaan. Euroopasta ilmestyi paikka, missä eivät vielä ole olleet. Kohtapuoliin saavat lentää Etelämantereelle sen ollessa viimeinen heidän käymättömänsä kolkka maapallolla. Kyllä matkustaminen minustakin on ollut melkein parasta elämässä. Aina olen tykännyt ja aina valmis minne vaan. Nyt matkailen sohvan nurkasta käsin. Ja korkeintaan metrojunalla sinne, minne kaipuuni ei koskaan lopu.
Kesäkuu päättyy tuota pikaa. Huomenna enää ja sitten olemme heinien kuussa. Se on äitini syntymäkuukausi. Hän oli leijona. Ellei sitten ihan jalopeura.
28. kesäkuuta 2016
SALAATTIA KAIKILLE
Kauppamatka eilen jäi sateen vuoksi. En viitsinyt. Huoltomies tuli ja tulee taas tänään. Pieniä vuotokohtia vielä muutamassa paikassa kylpyhuoneessa, jotka ajan kuluessa saattavat päästää enemmänkin vettä ykskaks. Sitä emme toivo.
Lihan syömisestä puhutaan päivittäin. Lihan syöminen on pahasta. Äijien Äijä Arnold Schwarzenegger rupeaa lehtitietojen mukaan kasvissyöjäksi. Tämähän on se kaveri, kuten kaikki tiedämme, joka on Kalifornian ex-kuvernööri, näyttelijä ja kropastaan huolehtiva mies sekä Terminator-leffojen tähti. Nyt kaikki muutkin kehonrakentajat miettimään, jos "kanin ruoka" sopisi punttisalin kanssa.
Jo aikoinani harrastin kasvisruokia puolisolle. Ei aina likikään lihaa. Enkä nytkään jokaisena päivänä pilppua edes kalkkunaa tai broileria salaattiin. Mistä olen itse tykönäni vilpittömästi hämmästynyt, on se, etten kaipaa makeaa tarkoittaen leivoksia ja pullaa. Nykyisin voin jopa pysähtyä katselemaan täytekakkujen ja leivosten rivistöjä kaupassa saamatta pisaraakaan vettä kielelle. Kun ennen vanhaan ei yksikään kauppareissu sujunut ilman pullan ostoa. Mutta se, että luovutaan tyystin lihan syömisestä, sitä en oikein kannata, kun ihmisen ruuansulatusjärjestelmä ja hammaskalusto on sekaravintoa varten. Makea on toinen juttu. Makeutta saa marjoista ja hedelmistä yllin kyllin. Sokerin väitetään olevan pahempaa kuin rasvan. Mehut ja karkit? Mene ja tiedä häntä. Entäs niiden yhdistelmä??
Nautin Gustav Klimt-mukistani aamukahvin, kun taas kerran olen varsin varhain herännyt. Huoltomiehen otan vastaan aamupäivän kuluessa ja sitten työntäydyn luultavasti ostoskeskukseenkin ja Itiksen Stockmannille. Sataa taikka paistaa. Ei ole enää kotona mansikan mansikkaa, kirsikan kirsikkaa.
Lihan syömisestä puhutaan päivittäin. Lihan syöminen on pahasta. Äijien Äijä Arnold Schwarzenegger rupeaa lehtitietojen mukaan kasvissyöjäksi. Tämähän on se kaveri, kuten kaikki tiedämme, joka on Kalifornian ex-kuvernööri, näyttelijä ja kropastaan huolehtiva mies sekä Terminator-leffojen tähti. Nyt kaikki muutkin kehonrakentajat miettimään, jos "kanin ruoka" sopisi punttisalin kanssa.
Jo aikoinani harrastin kasvisruokia puolisolle. Ei aina likikään lihaa. Enkä nytkään jokaisena päivänä pilppua edes kalkkunaa tai broileria salaattiin. Mistä olen itse tykönäni vilpittömästi hämmästynyt, on se, etten kaipaa makeaa tarkoittaen leivoksia ja pullaa. Nykyisin voin jopa pysähtyä katselemaan täytekakkujen ja leivosten rivistöjä kaupassa saamatta pisaraakaan vettä kielelle. Kun ennen vanhaan ei yksikään kauppareissu sujunut ilman pullan ostoa. Mutta se, että luovutaan tyystin lihan syömisestä, sitä en oikein kannata, kun ihmisen ruuansulatusjärjestelmä ja hammaskalusto on sekaravintoa varten. Makea on toinen juttu. Makeutta saa marjoista ja hedelmistä yllin kyllin. Sokerin väitetään olevan pahempaa kuin rasvan. Mehut ja karkit? Mene ja tiedä häntä. Entäs niiden yhdistelmä??
Nautin Gustav Klimt-mukistani aamukahvin, kun taas kerran olen varsin varhain herännyt. Huoltomiehen otan vastaan aamupäivän kuluessa ja sitten työntäydyn luultavasti ostoskeskukseenkin ja Itiksen Stockmannille. Sataa taikka paistaa. Ei ole enää kotona mansikan mansikkaa, kirsikan kirsikkaa.
27. kesäkuuta 2016
PILVISTÄ MUTTA LÄMMINTÄ
Uusi aamu ja viikko urjennut. Kohti syksyä syöksytään. Ilma hiukan viilentynyt, vaikka varsinaista hellettä (+25 astetta ja yli) ei Itäkeskuksessa käsittääkseni ollut. Mittaria ei tässä asunnossa ole. Ei haittaa, tutkailen ikkunasta ja katselen asteet netistä, roskiskeikkakin informoi.
Putkihommat edenneet siihen malliin, että korjaukset tehdään tällä viikolla. Kylpyhuoneen lattialla putkien vuotokohdissa froteepyyhkeitä lattialla. Vuotoa vain, kun päästää vettä hanoista. Tosin päivän aikana päästettävä on.
Lopultakin C soitti. Yhä sairaalassa, mutta voi jo syödä ja kaikki pysyy sisällä. Kun aikanaan pääsee kotiin, saa kotiapua ja se on hieno homma se. Minullekin lonkkaleikkauksen jälkeen tarjottiin, mutta kieltäydyin, koska tiesin jaksavani sen minkä pitää. Puolisohan oli kotoa poissa intervallihoidossa koko sen ajan eli lähes kolme kuukautta kaiken kaikkiaan. Vaikka C pääsee kotiin joskus ja saa apua, hänen tilansa edelleen vakava. Hoitoja ja tutkimuksia tarvitaan ja jatketaan. Mutta rouva vaikutti tapansa mukaan optimistiselta ja iloiselta. Tuskatkin tiessään ja jo se saa hymyä huuleen. Minullakin.
Tänään tai huomenna konttailen taas kauppaan. Marjoista ja hedelmistä suurin osa syöty ja katselen tyhjiä kippoja kaihoisin mielin ja silmin. Paras säilömistapa mielestäni on syöminen. No, olen tehtaillut hilloja ja kaikkea muutakin aikoinani. Oli se niin hienoa katsella kylmiön hyllyrivistöjä. Etiketit mallikkaasti suorassa purkeissa. Ei muuta kuin emäntä pani rinnan rottingille, otti essun pois ja oli tyytyväinen.
Putkihommat edenneet siihen malliin, että korjaukset tehdään tällä viikolla. Kylpyhuoneen lattialla putkien vuotokohdissa froteepyyhkeitä lattialla. Vuotoa vain, kun päästää vettä hanoista. Tosin päivän aikana päästettävä on.
Lopultakin C soitti. Yhä sairaalassa, mutta voi jo syödä ja kaikki pysyy sisällä. Kun aikanaan pääsee kotiin, saa kotiapua ja se on hieno homma se. Minullekin lonkkaleikkauksen jälkeen tarjottiin, mutta kieltäydyin, koska tiesin jaksavani sen minkä pitää. Puolisohan oli kotoa poissa intervallihoidossa koko sen ajan eli lähes kolme kuukautta kaiken kaikkiaan. Vaikka C pääsee kotiin joskus ja saa apua, hänen tilansa edelleen vakava. Hoitoja ja tutkimuksia tarvitaan ja jatketaan. Mutta rouva vaikutti tapansa mukaan optimistiselta ja iloiselta. Tuskatkin tiessään ja jo se saa hymyä huuleen. Minullakin.
Tänään tai huomenna konttailen taas kauppaan. Marjoista ja hedelmistä suurin osa syöty ja katselen tyhjiä kippoja kaihoisin mielin ja silmin. Paras säilömistapa mielestäni on syöminen. No, olen tehtaillut hilloja ja kaikkea muutakin aikoinani. Oli se niin hienoa katsella kylmiön hyllyrivistöjä. Etiketit mallikkaasti suorassa purkeissa. Ei muuta kuin emäntä pani rinnan rottingille, otti essun pois ja oli tyytyväinen.
26. kesäkuuta 2016
PUTKIMIES ON ERIMIES
Jos juhannusaatto meni yöpaidassa, niin juhannuspäivä koltussa putkimiestä odottaen. Kylpyhuoneen lattialle alkoi ilmestyä jo aattona huolestuttavasti vettä. Ryömin pitkin nurkkia etsimässä pahantekijää ja minulla oli fikkarikin. Nukuin yön ja aamulla soitin huoltoon. Väitin kyllä kivenkovaan veden tulevan lattialaattojen alta ikään kuin ylöspäin jostain. Puhelimessa huoltomies tahtoi kuulla tarinani kahteen kertaan. Lupasi tulla parin tunnin kuluttua.
Ja tuli. Siirryimme vessaan. Kerroin kolmannen kerran diagnoosini veden tulosta ja pyysin häntä siirtymään, ettei pulppua päälle. Ei vettä. Mutta sitä kumpusi putkesta ja bideesuihkusta ja minä katselin ällistyneenä. Mies kertoi kärsivällisesti, miksi vesi ei voi tulla alhaalta ylös paikassa, jossa ei ole lattian alla edes putkia. Kertoi myös kaiken kaikista rakenteista, joita kylpyhuoneen lattioissa näkymättömissä on päällysteiden alla. Kuuntelin tarkkaavaisesti ikään kuin olisin jotain tajunnut asiasta. Hän oli mahdottoman miellyttävä ja kohtelias ja ymmärtäväinen suhteeni. Keskustelimme myös nuohoojista ja ilmastointilaitteista. Ja minä kerroin, etten viihdy Itäkeskuksessa.
Tämä kaikki kahden päivän uurastus vaati pitkän levon ja sitten vasta pääsin salaatin kimppuun. Jättikatkaravun pyrstöjä mukana. Lihaa, ainakin punaista, pitää nykyisin välttää ja kahtena edellisenä päivänä minulla oli paksusta pihvistä puolet pilputtuna lounaaseeni.
Juhannuksen jälkeen tänne tullaan parantamaan vessan pytyn veden poistoa (se tekee työnsä vähän liian hitaasti putkimiehen mielestä), vuotavat kohdat putkessa ja uusitaan bideesuihku. Minun pitää soittaa huoltoon ja sopia aika.
Iltapäivällä katselin Areenasta jälleen kerran "Tukkijoella", kun minä niin rakastan Tauno Paloa.
Ja tuli. Siirryimme vessaan. Kerroin kolmannen kerran diagnoosini veden tulosta ja pyysin häntä siirtymään, ettei pulppua päälle. Ei vettä. Mutta sitä kumpusi putkesta ja bideesuihkusta ja minä katselin ällistyneenä. Mies kertoi kärsivällisesti, miksi vesi ei voi tulla alhaalta ylös paikassa, jossa ei ole lattian alla edes putkia. Kertoi myös kaiken kaikista rakenteista, joita kylpyhuoneen lattioissa näkymättömissä on päällysteiden alla. Kuuntelin tarkkaavaisesti ikään kuin olisin jotain tajunnut asiasta. Hän oli mahdottoman miellyttävä ja kohtelias ja ymmärtäväinen suhteeni. Keskustelimme myös nuohoojista ja ilmastointilaitteista. Ja minä kerroin, etten viihdy Itäkeskuksessa.
Tämä kaikki kahden päivän uurastus vaati pitkän levon ja sitten vasta pääsin salaatin kimppuun. Jättikatkaravun pyrstöjä mukana. Lihaa, ainakin punaista, pitää nykyisin välttää ja kahtena edellisenä päivänä minulla oli paksusta pihvistä puolet pilputtuna lounaaseeni.
Juhannuksen jälkeen tänne tullaan parantamaan vessan pytyn veden poistoa (se tekee työnsä vähän liian hitaasti putkimiehen mielestä), vuotavat kohdat putkessa ja uusitaan bideesuihku. Minun pitää soittaa huoltoon ja sopia aika.
Iltapäivällä katselin Areenasta jälleen kerran "Tukkijoella", kun minä niin rakastan Tauno Paloa.
24. kesäkuuta 2016
ESPANJALAISET KOROT
Voihan tätä juhannusaattoa näinkin viettää, kirjoittaa aamulla yöpaidassa blogia. No, en minä puolisonkaan aikana enää hänen sairastuttuaan sen kummempia jusseja viettänyt. Toista oli maalla mökkiaikana, vieraita, kokko, ruokaa ja yleistä ilonpitoa. Muuten olen tykännyt mittumaareista Helsingissä, hiljaista, kansa kadonnut jonnekin, kukkakimppu pöydällä. Ihan kivaa sekin.
Eilen raahasin itseni kauppakeskuksen läpi Tallinnan aukiolle ja ostin Polka-mansikoita ja kirsikoita Espanjan maasta. Sitten menin hissukseen K-Citymarketiin ja siellä oli niitä samoja. Ostin harmistuneena niitäkin. Ehkä minun pitäisi alkaa luottaa tähän kauppaan, jossa kassat tivaavat "onko plussakorttia?" Istuin kassojen lähellä olevalla penkillä keräämässä voimia kotimatkaa varten. Katselin sitä valtavaa ruokamäärää, jota asiakkaat mättäsivät ostoskärryyn. Uusien sipulien vihreät varret retkottivat iloisesti kärryn laidan yli, kokonaiset fileet saivat seurakseen salaattinippuja ja kurkkuja. Ihmisillä oli vimman ilme silmissään ja ehkä pelko, että ruoka maailmasta loppuu juhannukseen. Minulla oli mansikoita ja kirsikoita rollaattorin päällä ja kantamukseni näytti perin vaatimattomalta. Lähdin taivaltamaan kotia kohti. Taivas oli pilvessä ja ilma ykskaks viilentynyt minun levätessäni erään pienen puun alla. Toivoin, että ehtisin ennen sadetta. Juoksuksi en voi panna.
Sain kaupungilta kirjeen, jossa kerrottiin heidän saaneen muutoksenhakemukseni jo saamaani päätökseen kuljetuksesta. Käsittely kestää 2-3 kuukautta. Asiani on nyt kaupungin asianhallintajärjestelmässä kuulemma.
Luultavasti en ole koskaan omistanut espanjalaisia kenkiä. Nyt omistan. Koron korkeus passeli, kengät muistuttavat vähän flamencossa käytettäviä. Seisoin niillä Aleksin Stockmannin kenkäosastolla tovin rollaattoriin tarrautuneena ja kuulin ihan selvästi kastanjettien äänet. Panin ne eilen jalkaan ja niillä dallasin kauppaan. Ei hangannut mistään, koko ja korko sopivat, tavallista ja kiiltonahkaa ja remmi, joita rakastan kengissä. Kaivoin kaapista kiiltonahkalaukkuni ja olin valmis eilen kauppakeskukseen. Ei ihme, että eräs herraihminen kysyi, jos lähden hänen kanssaan syömään savukalaa. Hänellä oli kalapaketti kainalossa. En lähtenyt, mutta kiitin yllättävästä lounastarjouksesta.
Mukavaa Mittumaaria siitäkin huolimatta, että britit eroavat EU:sta.
Eilen raahasin itseni kauppakeskuksen läpi Tallinnan aukiolle ja ostin Polka-mansikoita ja kirsikoita Espanjan maasta. Sitten menin hissukseen K-Citymarketiin ja siellä oli niitä samoja. Ostin harmistuneena niitäkin. Ehkä minun pitäisi alkaa luottaa tähän kauppaan, jossa kassat tivaavat "onko plussakorttia?" Istuin kassojen lähellä olevalla penkillä keräämässä voimia kotimatkaa varten. Katselin sitä valtavaa ruokamäärää, jota asiakkaat mättäsivät ostoskärryyn. Uusien sipulien vihreät varret retkottivat iloisesti kärryn laidan yli, kokonaiset fileet saivat seurakseen salaattinippuja ja kurkkuja. Ihmisillä oli vimman ilme silmissään ja ehkä pelko, että ruoka maailmasta loppuu juhannukseen. Minulla oli mansikoita ja kirsikoita rollaattorin päällä ja kantamukseni näytti perin vaatimattomalta. Lähdin taivaltamaan kotia kohti. Taivas oli pilvessä ja ilma ykskaks viilentynyt minun levätessäni erään pienen puun alla. Toivoin, että ehtisin ennen sadetta. Juoksuksi en voi panna.
Sain kaupungilta kirjeen, jossa kerrottiin heidän saaneen muutoksenhakemukseni jo saamaani päätökseen kuljetuksesta. Käsittely kestää 2-3 kuukautta. Asiani on nyt kaupungin asianhallintajärjestelmässä kuulemma.
Luultavasti en ole koskaan omistanut espanjalaisia kenkiä. Nyt omistan. Koron korkeus passeli, kengät muistuttavat vähän flamencossa käytettäviä. Seisoin niillä Aleksin Stockmannin kenkäosastolla tovin rollaattoriin tarrautuneena ja kuulin ihan selvästi kastanjettien äänet. Panin ne eilen jalkaan ja niillä dallasin kauppaan. Ei hangannut mistään, koko ja korko sopivat, tavallista ja kiiltonahkaa ja remmi, joita rakastan kengissä. Kaivoin kaapista kiiltonahkalaukkuni ja olin valmis eilen kauppakeskukseen. Ei ihme, että eräs herraihminen kysyi, jos lähden hänen kanssaan syömään savukalaa. Hänellä oli kalapaketti kainalossa. En lähtenyt, mutta kiitin yllättävästä lounastarjouksesta.
Mukavaa Mittumaaria siitäkin huolimatta, että britit eroavat EU:sta.
22. kesäkuuta 2016
ITÄKESKUS EI RIITÄ
Muutoksenhaku kaupungin kielteiseen päätökseen vammaiskuljetuksesta on postitettu. Sitten ajelin metrolla Helsinkiin. Istuin rollaattorin päällä kulkiessani, mutta urheasti taivalsin metrosta Keskuskadulle ja siitä Stockmannille.
Nuuhkaisin Stockmannin ilmaa ja melkein kyyneleet tulivat silmiin: olin taas kotona. Remontti hiukan häiritsi, kun mikään ei ollut siellä, missä ennen. Vain Herkku oli pysynyt entisellään ja sinne meninkin tehtyäni muut ostokset. Aioin firstasiakkaiden loungeen, mutta olin jo loppupuolella liian väsynyt edes espressoa nauttimaan. Kanta-asiakaskorttinihan aivan varmasti vaihtuu alempaan luokkaan, kun en enää entiseen tapaan kanna rahojani Stockmannille. Silloin en enää pääse loungeen.
Herkkuun oli tullut Polka-mansikoita ja niitä makoisampia ei olekaan. Avasin kuohuviinipullon ja nautin marjoista viinin kera salaattiaterian jälkeen heti kotiin tultuani. Tulin taksilla. Tein päätöksen, että kerran kuussa aion hemmotella itseäni ja menen metrolla Helsinkiin ja taksilla tulen kotiin. Tämä hiivatin Itäkeskus ei kertakaikkiaan minulle riitä. Tunnen olevani vankina. Tukehdun tänne. Näännyn ja jään kaikesta paitsi.
Italiasta tuli taas pitkä kirje. Pakolaisia semmoiset määrät maassa, että sinne ei enää mahdu. Päivittäin tuhansia tulokkaita. Itse italialaisilta nipistetään etuisuuksista, nuoret lähtevät muihin maihin ja Italiaan jäävät katselevat nyrpein ilmein tungettelijoita. Nyt sinne änkeävät egyptiläiset. Ystäväni ihmettelee, onko sielläkin mukamas jonkunlainen sotatila, kun pitää paeta?
Sain sosiaalitoimistosta "lähibussien" aikataulut ja reitit. Lähibussi on vanhoja ja vaivaisia varten ja taatusti monelle avuksi, tarpeellinen ja mieleen. Se kulkee nimensä mukaisesti "lähellä" eli siis kodin lähellä. Pääsisin sillä metroaseman ja kauppakeskuksen lähelle. Itäkeskuksen uimahalliinkin, jos tarvetta olisi. Nyt ei ole kysymys oman alueen matkoista, vaan metromatkan toisen pään jatkomatkasta, joka voi olla yleisten kulkuyhteyksien ulottumattomissa. Sinne ei "lähibussi" vie. Minun maailmani on Itäkeskuksen ulkopuolella, siellä missä minun "kulttuurini" on, museot, näyttelyt, teatterit, puistot, meri, torit, kaupungin historia, turistit... Niiden luo ei "lähibussi" vie ja siksi tahtoisin kunnallisen vammaiskuljetuksen, jolla pääsee paikasta A paikkaan B, Itäkeskuksesta sen ulkopuolelle. Itäkeskus ei minulle riitä.
Nuuhkaisin Stockmannin ilmaa ja melkein kyyneleet tulivat silmiin: olin taas kotona. Remontti hiukan häiritsi, kun mikään ei ollut siellä, missä ennen. Vain Herkku oli pysynyt entisellään ja sinne meninkin tehtyäni muut ostokset. Aioin firstasiakkaiden loungeen, mutta olin jo loppupuolella liian väsynyt edes espressoa nauttimaan. Kanta-asiakaskorttinihan aivan varmasti vaihtuu alempaan luokkaan, kun en enää entiseen tapaan kanna rahojani Stockmannille. Silloin en enää pääse loungeen.
Herkkuun oli tullut Polka-mansikoita ja niitä makoisampia ei olekaan. Avasin kuohuviinipullon ja nautin marjoista viinin kera salaattiaterian jälkeen heti kotiin tultuani. Tulin taksilla. Tein päätöksen, että kerran kuussa aion hemmotella itseäni ja menen metrolla Helsinkiin ja taksilla tulen kotiin. Tämä hiivatin Itäkeskus ei kertakaikkiaan minulle riitä. Tunnen olevani vankina. Tukehdun tänne. Näännyn ja jään kaikesta paitsi.
Italiasta tuli taas pitkä kirje. Pakolaisia semmoiset määrät maassa, että sinne ei enää mahdu. Päivittäin tuhansia tulokkaita. Itse italialaisilta nipistetään etuisuuksista, nuoret lähtevät muihin maihin ja Italiaan jäävät katselevat nyrpein ilmein tungettelijoita. Nyt sinne änkeävät egyptiläiset. Ystäväni ihmettelee, onko sielläkin mukamas jonkunlainen sotatila, kun pitää paeta?
Sain sosiaalitoimistosta "lähibussien" aikataulut ja reitit. Lähibussi on vanhoja ja vaivaisia varten ja taatusti monelle avuksi, tarpeellinen ja mieleen. Se kulkee nimensä mukaisesti "lähellä" eli siis kodin lähellä. Pääsisin sillä metroaseman ja kauppakeskuksen lähelle. Itäkeskuksen uimahalliinkin, jos tarvetta olisi. Nyt ei ole kysymys oman alueen matkoista, vaan metromatkan toisen pään jatkomatkasta, joka voi olla yleisten kulkuyhteyksien ulottumattomissa. Sinne ei "lähibussi" vie. Minun maailmani on Itäkeskuksen ulkopuolella, siellä missä minun "kulttuurini" on, museot, näyttelyt, teatterit, puistot, meri, torit, kaupungin historia, turistit... Niiden luo ei "lähibussi" vie ja siksi tahtoisin kunnallisen vammaiskuljetuksen, jolla pääsee paikasta A paikkaan B, Itäkeskuksesta sen ulkopuolelle. Itäkeskus ei minulle riitä.
21. kesäkuuta 2016
YSTÄVYYS
Ette arvaakaan, kuinka ihania ystäviä minulla on! Kun tuo kulkeminen nyt on sitä ja tätä, niin L ja A tarjoutuivat minut viemään sairaalassa makaavaa ystävääni C:tä tervehtimään. Sairaala kun on ihan toisessa kaupungissa. Tästä lämmin halaus ja suuri kiitos. Asia on kuitenkin niin, että C ei halua sinne kuin poikansa ja sisarensa, puhelimenkin on sulkenut. Kuulen kyllä hänen voinnistaan ajallaan. Mutta ihana ehdotus oli minut sairaalaan kuljettaa. Olen syvästi kiitollinen. Enkä koskaan tule sitä unohtamaan. Harvassa tämmöiset ystävät ovat. Ja nyt juuri minulla!!
Tänään olen vakavissa aikeissa lähteä stadiin. Juu-u, ihan metrolla ja siitä rullaudun Stockmannille. Sille oikealle Stockmannille. Vähän hirvittää, kun on alennusmyynti ja remontti, mutta kun pisti päähän niin pisti. En voi olla ja elää täällä kuin vanki ja vain työntyä tuohon iän ikuiseen kauppakeskukseen. Luultavasti kulutan kaupungilla kaikki voimani ja luulen loppuni lähestyvän. Kotiintulotapa on vielä avoinna. Minun ei olisi pitänyt ikinä, ikinä tänne muuttaa. Ei koskaan, ei kuuna kullan valkeanakaan. Olen ollut täysin mieltä vailla.
Laadin oikein kauppalistan Stockmannia varten ja piti netistä katsoa, mitä muutoksia siellä on tehty ja ollaan tekemässä remontin takia. On nyt niin taikka näin, sinne työnnyn. Eilenkin olin aika puhdikas. Siivosin jääkaapin kaksi hyllyä ja heitin itäneet valkosipulit pois. Ylemmille hyllyille en ylettynyt rollaattorilla istuen. Jonain päivänä nousen seisomaan ja teen loput. Mutta en tulevana viikonloppuna ainakaan. Silloin on luvattu hellettä. Tuulettimet surisemaan ja rauhallista oloa. Ikkunat visusti kiinni. Enkä pirttiä puhtoiseksi pese.
Tänään olen vakavissa aikeissa lähteä stadiin. Juu-u, ihan metrolla ja siitä rullaudun Stockmannille. Sille oikealle Stockmannille. Vähän hirvittää, kun on alennusmyynti ja remontti, mutta kun pisti päähän niin pisti. En voi olla ja elää täällä kuin vanki ja vain työntyä tuohon iän ikuiseen kauppakeskukseen. Luultavasti kulutan kaupungilla kaikki voimani ja luulen loppuni lähestyvän. Kotiintulotapa on vielä avoinna. Minun ei olisi pitänyt ikinä, ikinä tänne muuttaa. Ei koskaan, ei kuuna kullan valkeanakaan. Olen ollut täysin mieltä vailla.
Laadin oikein kauppalistan Stockmannia varten ja piti netistä katsoa, mitä muutoksia siellä on tehty ja ollaan tekemässä remontin takia. On nyt niin taikka näin, sinne työnnyn. Eilenkin olin aika puhdikas. Siivosin jääkaapin kaksi hyllyä ja heitin itäneet valkosipulit pois. Ylemmille hyllyille en ylettynyt rollaattorilla istuen. Jonain päivänä nousen seisomaan ja teen loput. Mutta en tulevana viikonloppuna ainakaan. Silloin on luvattu hellettä. Tuulettimet surisemaan ja rauhallista oloa. Ikkunat visusti kiinni. Enkä pirttiä puhtoiseksi pese.
20. kesäkuuta 2016
JUSSIA ODOTELLESSA
C:n sisar soitti ja antoi tilannetiedotuksen sairaalasta. Asiat eivät hyvin, mutta leikkaus tehty. Olin soittanut sairaalaan ja lähetin hoitajan mukana terveisiä C:lle, joka sitten oli pyytänyt sisartaan minulle soittamaan.
Sateli pitkästi eilen, mutta illansuussa paistoi jo aurinko kirkkaasti. Kirjoitin Helsingin kaupungin Sosiaali- terveyslautakuntaan kirjeen, jossa yritin todistaa vammaiskyydin tarpeellisuutta itselleni. Sen sai laatia omasanaisesti ja sen totisesti tein. No, en usko tämänkään muuttavan saamaani päätöstä, mutta kaikkeni olen tehnyt. Postilaatikolle mars jonain päivänä, kun taas haluan kirsikoita ja hallaimia. Eilen keitin kenialaisia vihreitä papuja salaattiin ja kyllä maistuivat. Yleensä raastan juustoa niiden päälle tai puristan sitruunasta mehua. Molempi parempi.
Herra Putin tulee Suomeen kylään. Tästä tuli mieleen, kun haastateltiin ulkomaalaisia, kuka on tunnettu suomalainen. Eräs herra vastasi "Putin, Putin, Putin". Onko maailmalla vielä luulo, että kuulumme Venäjään? Kun minä nuorena tyttönä olin Englannissa, ja siitä on kauan, sielläkään ei tiedetty Suomesta juurikaan mitään. Sain alvariinsa aikaan suuren ihmetyksen, että onko siinä joku itsenäinen valtio Ruotsin ja itäisen naapurimme välissä? Olen luullut, että ajat ovat muuttuneet.
Tunnin kestävä vesikatkos talossa. Alkaa aivan kohta. Nämä ovat tilanteita, jotka saavat minussa aikaan paniikin. Vettä kipot täyteen ja pelko, että tarvitsen lisää vettä, kun sitä ei hanasta saa. Kiiruhdin heti herättyäni suihkuun, kahvin tiputteluun ja koko ajan mietin, miten tulen toimeen sen tunnin ajan? Ja sitten on maailmassa ihmisiä paljonkin, joilla ei ole vettä ollenkaan ja jos, niin litra taikka pari ja sekin taipaleitten takana.
Hyvänen aika, Juhannus tällä viikolla! Keskikesä on ohi, kun Jussista päästään.
Sateli pitkästi eilen, mutta illansuussa paistoi jo aurinko kirkkaasti. Kirjoitin Helsingin kaupungin Sosiaali- terveyslautakuntaan kirjeen, jossa yritin todistaa vammaiskyydin tarpeellisuutta itselleni. Sen sai laatia omasanaisesti ja sen totisesti tein. No, en usko tämänkään muuttavan saamaani päätöstä, mutta kaikkeni olen tehnyt. Postilaatikolle mars jonain päivänä, kun taas haluan kirsikoita ja hallaimia. Eilen keitin kenialaisia vihreitä papuja salaattiin ja kyllä maistuivat. Yleensä raastan juustoa niiden päälle tai puristan sitruunasta mehua. Molempi parempi.
Herra Putin tulee Suomeen kylään. Tästä tuli mieleen, kun haastateltiin ulkomaalaisia, kuka on tunnettu suomalainen. Eräs herra vastasi "Putin, Putin, Putin". Onko maailmalla vielä luulo, että kuulumme Venäjään? Kun minä nuorena tyttönä olin Englannissa, ja siitä on kauan, sielläkään ei tiedetty Suomesta juurikaan mitään. Sain alvariinsa aikaan suuren ihmetyksen, että onko siinä joku itsenäinen valtio Ruotsin ja itäisen naapurimme välissä? Olen luullut, että ajat ovat muuttuneet.
Tunnin kestävä vesikatkos talossa. Alkaa aivan kohta. Nämä ovat tilanteita, jotka saavat minussa aikaan paniikin. Vettä kipot täyteen ja pelko, että tarvitsen lisää vettä, kun sitä ei hanasta saa. Kiiruhdin heti herättyäni suihkuun, kahvin tiputteluun ja koko ajan mietin, miten tulen toimeen sen tunnin ajan? Ja sitten on maailmassa ihmisiä paljonkin, joilla ei ole vettä ollenkaan ja jos, niin litra taikka pari ja sekin taipaleitten takana.
Hyvänen aika, Juhannus tällä viikolla! Keskikesä on ohi, kun Jussista päästään.
19. kesäkuuta 2016
KEHUT STOCKMANNILLE
Soitin ja pyysin audienssia sosiaaliohjaajalta, joka epäsi pyyntöni päästä vammaiskuljetuksen piiriin. Hän ei ollut oikein halukas minua enää tässä vaiheessa päätöksen teon jälkeen tapaamaan, koska tapaaminen olisi pitänyt tapahtua ennen hakemustani. Enpäs tajunnut. No, hän oli aivan ystävällinen ja lupasi lähettää aikatauluja, reittejä ja ylipäätään tietoa tämmöisestä pikkubussista, joka on vaivaisia varten. Ehdotti myös, että julkituon tyytymättömyyteni päätökseen lähettämällä sosiaali- ja terveyslautakunnan jaostolle reklamaation ja tämänhän minä teen.
Kerroin aikaisemmin Stockmannin muistaneen minua syntymäpäivänäni. Se oli suklaarasia, jonka eräs ystäväni haki ja sai pitää. Avattuaan rasian, huomasi suklaiden olevan täysin harmaita ja muutaman niistä homeen peitossa. Ei ollut uskaltanut minulle aikaisemmin kertoa. Nyt uskalsi. Soitin oitis Herkkuun ja kerroin saamani lahjan epäkuranttisuudesta. Asiakaspalvelun toimihenkilö oli vilpittömästi pahoillaan anteeksipyyntöjen kera. Ystäväni sai hakea uuden suklaarasian, jonka myös sai pitää. Vaikka moitin Itäkeskuksen Stockmannia, se toimii kuitenkin niin kuin pitääkin säilyttääkseen asiakkaansa, korjaa virheet ja pyytää anteeksi. Siitä kiitin Herkkua.
Sataa ja kello käy seitsemää aamulla. Tätä päivää en aio uhrata lepäämiselle ja nukkumiselle. Kahvi on jo tippumassa, leipä odottaa paahtamista ja appelsiinimarmeladikin hollilla. Ulos en aio.
Täällä ei näy lokkeja niin paljon kuin Katajanokalla, onhan tämä sisämaata ja joillakin lokeilla on atavistinen aisti tallella, että lokkien valtakuntaa on meri ja yleensä vesi ympäristöineen. Eräänä päivänä näin kymmenittäin lokkeja. Syy selvisi hyvin nopeasti: Lassila & Tikanojan jäteauto ajoi huoltoaseman pihalle lokkiparvi perässään. En ollut moista aiemmin nähnyt, Ennen muinoin laivojen ahterin liepeillä parveili lokkeja, mutta se olikin sitä holtitonta ja ajattelematonta aikaa, kun laivasta heitettiin ruuan tähteet mereen. Siitä vaan ämpärikaupalla, mitä seisovasta pöydästä oli yli jäänyt ja lokeilla sekä kaloilla alkoivat pidot. Nykyisin määräykset kaikenlaisten jätteiden sekä jätevesien päästäminen mereen on ankarien säännösten alaista.
Kerroin aikaisemmin Stockmannin muistaneen minua syntymäpäivänäni. Se oli suklaarasia, jonka eräs ystäväni haki ja sai pitää. Avattuaan rasian, huomasi suklaiden olevan täysin harmaita ja muutaman niistä homeen peitossa. Ei ollut uskaltanut minulle aikaisemmin kertoa. Nyt uskalsi. Soitin oitis Herkkuun ja kerroin saamani lahjan epäkuranttisuudesta. Asiakaspalvelun toimihenkilö oli vilpittömästi pahoillaan anteeksipyyntöjen kera. Ystäväni sai hakea uuden suklaarasian, jonka myös sai pitää. Vaikka moitin Itäkeskuksen Stockmannia, se toimii kuitenkin niin kuin pitääkin säilyttääkseen asiakkaansa, korjaa virheet ja pyytää anteeksi. Siitä kiitin Herkkua.
Sataa ja kello käy seitsemää aamulla. Tätä päivää en aio uhrata lepäämiselle ja nukkumiselle. Kahvi on jo tippumassa, leipä odottaa paahtamista ja appelsiinimarmeladikin hollilla. Ulos en aio.
Täällä ei näy lokkeja niin paljon kuin Katajanokalla, onhan tämä sisämaata ja joillakin lokeilla on atavistinen aisti tallella, että lokkien valtakuntaa on meri ja yleensä vesi ympäristöineen. Eräänä päivänä näin kymmenittäin lokkeja. Syy selvisi hyvin nopeasti: Lassila & Tikanojan jäteauto ajoi huoltoaseman pihalle lokkiparvi perässään. En ollut moista aiemmin nähnyt, Ennen muinoin laivojen ahterin liepeillä parveili lokkeja, mutta se olikin sitä holtitonta ja ajattelematonta aikaa, kun laivasta heitettiin ruuan tähteet mereen. Siitä vaan ämpärikaupalla, mitä seisovasta pöydästä oli yli jäänyt ja lokeilla sekä kaloilla alkoivat pidot. Nykyisin määräykset kaikenlaisten jätteiden sekä jätevesien päästäminen mereen on ankarien säännösten alaista.
18. kesäkuuta 2016
KIELIVAIKEUKSIA
Jaahas, suomen kieli on tohtoriksi väittelevän Mila Engelbergin mukaan miesvoittoista. En ole tätä milloinkaan tullut edes ajatelleeksi, mutta nyt asiaa selvitellään Engelbergin väitöskirjassa. Mies-loppuisia on sadoittain. Laitosmies, talonmies, merimies, nimismies, palomies, ulosottomies, varastomies... miehistö, miesmuisti, esi-isä (kuulee myös tietyissä asiayhteyksissä "esiäiti"), veljeillä, talonpoika, miehistö, oma herransa, tiskijukka... Nyt näille kaikille keksimään korvaavia neutraalimpia sanoja. Onneksi hän-sana ei viittaa sen enempää naiseen kuin mieheenkään, kuten ruotsissa ja englannissa. Sitä hämmästelin, kun ihminen-sana mielletään usein miestä tarkoittavaksi. Viittaisiko jotenkin englannin man-sanaan, jolla saatetaan tarkoittaa koko ihmiskuntaa, ihmisiä?
Kun puhutaan "lakimiehestä", ei minulle ainakaan tule aina mieleen miespuolinen juristi. Eikä laivan tai lentokoneen miehistöstä, että kaikki olisivat miehiä. Eikä tämä kielen maskuliinisuus ole minua milloinkaan häirinnyt, eikä tullut mieleen. Ammattinimikkeitä. Nyt siihenkin asiaan takerrutaan, kun pitää olla kaikessa tasa-arvo ja onhan se jonkunlaista ajattelemattomuutta, jos ajattelee työpaikalla esimiehen olevan aina se, joka ei ole se "heikompi astia".
Mikä minua ärsyttää, on nais-alkuiset sanat. Naisuimari, naiskirjailija, naiskuljettaja, naisastronautti... Koska sanotaan näitä sanoja miesalkuisiksi? Miksi ei kelpaa pelkkä uimari, kirjailija jne? Minusta olisi kohteliaampaa ilmaista sukupuoli lauseyhteydessä tai nimessä. Totta kai on kiinnostavaa tietää, onko kysymyksessä nainen tai mies.
Engelbergin mukaan on myös vaikeaa tuoda esille niiden ihmisten esim. mies-alkuiset ammatit, jotka kuuluvat muunsukupuolisuuden piiriin. Monissa asiakirjoissa kysytään, nainen tai mies? Ammattia?Mitenkäs vastaat, kun sukupuoli-indentiteetti on muu kuin miehellä tai naisella? Ei kelpaa sen enempää muuttomies kuin muuttonainenkaan. Muutonsuorittaja? Muuttaja?
Kun puhutaan "lakimiehestä", ei minulle ainakaan tule aina mieleen miespuolinen juristi. Eikä laivan tai lentokoneen miehistöstä, että kaikki olisivat miehiä. Eikä tämä kielen maskuliinisuus ole minua milloinkaan häirinnyt, eikä tullut mieleen. Ammattinimikkeitä. Nyt siihenkin asiaan takerrutaan, kun pitää olla kaikessa tasa-arvo ja onhan se jonkunlaista ajattelemattomuutta, jos ajattelee työpaikalla esimiehen olevan aina se, joka ei ole se "heikompi astia".
Mikä minua ärsyttää, on nais-alkuiset sanat. Naisuimari, naiskirjailija, naiskuljettaja, naisastronautti... Koska sanotaan näitä sanoja miesalkuisiksi? Miksi ei kelpaa pelkkä uimari, kirjailija jne? Minusta olisi kohteliaampaa ilmaista sukupuoli lauseyhteydessä tai nimessä. Totta kai on kiinnostavaa tietää, onko kysymyksessä nainen tai mies.
Engelbergin mukaan on myös vaikeaa tuoda esille niiden ihmisten esim. mies-alkuiset ammatit, jotka kuuluvat muunsukupuolisuuden piiriin. Monissa asiakirjoissa kysytään, nainen tai mies? Ammattia?Mitenkäs vastaat, kun sukupuoli-indentiteetti on muu kuin miehellä tai naisella? Ei kelpaa sen enempää muuttomies kuin muuttonainenkaan. Muutonsuorittaja? Muuttaja?
17. kesäkuuta 2016
EI VAMMAISKULJETUSTA
Kirjoittamisella puran surua. Ystäväni C on sairaalassa, eivätkä asiat ole hyvin. Ja minäkin taannoin väheksyin hänen vaivojaan, nyt olen siitä pahoillani. Sekä järkyttynyt uutisista.
Helsingin kaupunki hylkäsi anomukseni saada vammaiskuljetusta. En edelleenkään täytä kriteerejä. Kun metroasemallekaan ei ole kuin 500 metriä ja voi levätä rollaattorin päällä. Metroon ei ole suoraa ja tasaista tietä, vaan liukuportaita, pitkiä käytäviä, kauppakeskus, aukio, jonka päässä on kulku alas metroasemalle. Olisi otettava huomioon myös se, että matkani ei pääty metroon, vaan siitä on jatkettava päämäärään, johon ehkä ei edes ole yleistä kulkuneuvoa. Aion pyytää audienssia omalle sosiaaliohjaajalleni täällä Itäkeskuksessa. Kaksitoista vuotta olin tekemisissä eteläisen Helsingin sosiaaliviranomaisten kanssa ja tapasin sikäläisen oman sosiaaliohjaajani ainakin kerran vuodessa, puhelimitse sitäkin useammin. Eiköhän kaupungin asukkaalla ole oikeus saada audienssi?
En loppujenkaan lopuksi oikein ymmärrä tätä ihmisluonnetta. Porissa on viisi vuotta asunut USAsta muuttanut valkoihoinen nainen,25 v, Felicia Prehn. Naimisissa ja yhden lapsen äiti, vaikeasti näkövammainen. Hän kirjoitti lapsen saatuaan verkkosivusto Redditiin suomalaisesta äitiyspakkauksesta ja alkoi jo silloin saada vihakommentteja. Sitten laati omia videoitaan Youtubeen ja vihakirjoitukset lisääntyivät. Hänen näkövammaansa pilkataan ja Felician käsketään painua takaisin Amerikkaan lapsineen.
Onko näiden vihakirjoitusten syynä kateus, että melkein sokea nainen pystyy olemaan töissä, hoitamaan kotinsa ja perheensä, puhuu suomea, on sievä olemukseltaan ja ilmeisesti myös herttainen luonteeltaan? Mikä piru meitä suomalaisia vaivaa? Felicia on rohkea nainen ja sanookin videolla, että ei lähde mihinkään Porista, vaan viihtyy siellä ja pitää kaupungista. Mutta tarpeekseen hän on saanut vihaisista kommenteista ja itsekin ihmettelee syytä niihin. Mikä suomalaisissa on vikana?
Itsekin vastustan tätä hillitöntä kansainvaellusta maasta toiseen, mutta hyväksyn maahanmuuttajat, jotka tekevät työtä saatuaan oleskeluluvan, maksavat veronsa, asuvat kunnollisesti, osaavat maan kieltä, kunnioittavat lakia ja noudattavat sitä. Silloin hyväksyn vieraat maassani on väri ja rotu mikä tahansa. Felicia Prehn kuuluu heihin.
Helsingin kaupunki hylkäsi anomukseni saada vammaiskuljetusta. En edelleenkään täytä kriteerejä. Kun metroasemallekaan ei ole kuin 500 metriä ja voi levätä rollaattorin päällä. Metroon ei ole suoraa ja tasaista tietä, vaan liukuportaita, pitkiä käytäviä, kauppakeskus, aukio, jonka päässä on kulku alas metroasemalle. Olisi otettava huomioon myös se, että matkani ei pääty metroon, vaan siitä on jatkettava päämäärään, johon ehkä ei edes ole yleistä kulkuneuvoa. Aion pyytää audienssia omalle sosiaaliohjaajalleni täällä Itäkeskuksessa. Kaksitoista vuotta olin tekemisissä eteläisen Helsingin sosiaaliviranomaisten kanssa ja tapasin sikäläisen oman sosiaaliohjaajani ainakin kerran vuodessa, puhelimitse sitäkin useammin. Eiköhän kaupungin asukkaalla ole oikeus saada audienssi?
En loppujenkaan lopuksi oikein ymmärrä tätä ihmisluonnetta. Porissa on viisi vuotta asunut USAsta muuttanut valkoihoinen nainen,25 v, Felicia Prehn. Naimisissa ja yhden lapsen äiti, vaikeasti näkövammainen. Hän kirjoitti lapsen saatuaan verkkosivusto Redditiin suomalaisesta äitiyspakkauksesta ja alkoi jo silloin saada vihakommentteja. Sitten laati omia videoitaan Youtubeen ja vihakirjoitukset lisääntyivät. Hänen näkövammaansa pilkataan ja Felician käsketään painua takaisin Amerikkaan lapsineen.
Onko näiden vihakirjoitusten syynä kateus, että melkein sokea nainen pystyy olemaan töissä, hoitamaan kotinsa ja perheensä, puhuu suomea, on sievä olemukseltaan ja ilmeisesti myös herttainen luonteeltaan? Mikä piru meitä suomalaisia vaivaa? Felicia on rohkea nainen ja sanookin videolla, että ei lähde mihinkään Porista, vaan viihtyy siellä ja pitää kaupungista. Mutta tarpeekseen hän on saanut vihaisista kommenteista ja itsekin ihmettelee syytä niihin. Mikä suomalaisissa on vikana?
Itsekin vastustan tätä hillitöntä kansainvaellusta maasta toiseen, mutta hyväksyn maahanmuuttajat, jotka tekevät työtä saatuaan oleskeluluvan, maksavat veronsa, asuvat kunnollisesti, osaavat maan kieltä, kunnioittavat lakia ja noudattavat sitä. Silloin hyväksyn vieraat maassani on väri ja rotu mikä tahansa. Felicia Prehn kuuluu heihin.
16. kesäkuuta 2016
KIRSIKOIDEN AIKAAN
Pitäiskö nyt alkaa bamlaa Stadin slangia, kun sain Tsilari-lehden Slangin laskun mukana? Lehti on keväinen, mutta kieli samaa kuin aina. Koko lehti pelkkää slangia! Arska Elonkin kirjoitus stokematkastaan pikkupoikana "Stokella landelle". Vanha kunnon nimimerkki "Sautski" näkyy yhä kirjoittavan Tsilarissa. Joskus vuonna 2010 olen hänestä blogiin kirjoittanutkin. Nyt Sautski kertoo, mitenkä Simo Lampinen opetti häntä joskus vuonna 1 ja 2 painamaan autossa "oikealla klabbilla yhtä aikaa sekä hanaa että jarrua".
Ravintola Salve muuttaa Hietalahdesta Hietalahteen. Uusi omistaja ei saanut vuokrasopimusta uusituksi taloyhtiön kanssa ja piakkoin kulinaristit nauttivat Salven kuuluja paistettuja silakoita Chico`s-ravintolan paikalla jonkun S-marketin vieressä. Minäkin niitä monesti Salvessa syönyt ja täyttä ovat herkkua. Salve on yksi vanhimpia ravintoloita Helsingissä. Perustettiin vuonna 1897. Maineensa se sai silakoilla. Niitä ovat Salvessa syöneet niin herrat kuin narritkin.
Eilen taas kaupassa. Nyt ostin neljä litraa kirsikoita. Ei enää turkkilaisia, vaan tuontimaana mainittiin Espanja. Yhtä makeita, mehukkaita ja hyviä. Söin puolet. Olen kirsikkafani. Pian niiden aika on ohi ja toripöydiltä saattaa löytyä kotimaisia sekä lisäksi kriikunoitakin. Koska ihmeessä saisin niin paljon puhtia, että työntyisin Kauppatorille?
Joku on sanonut, ettei Vuosaari ole Stadia. Ei ole tämä Itäkeskuskaan. Kyllä Stadi on sitä kantakaupunkia, jossa minäkin vuosikymmenet asunut. Yhä kannan sydämessäni Töölöä, olen sielultani stadilainen, vaikka elämä heittikin tänne periferiaan. No, yhtä kaikki, Helsinkiä kuitenkin. Enkä minä pois lähde synnyinkaupungistani.
Ravintola Salve muuttaa Hietalahdesta Hietalahteen. Uusi omistaja ei saanut vuokrasopimusta uusituksi taloyhtiön kanssa ja piakkoin kulinaristit nauttivat Salven kuuluja paistettuja silakoita Chico`s-ravintolan paikalla jonkun S-marketin vieressä. Minäkin niitä monesti Salvessa syönyt ja täyttä ovat herkkua. Salve on yksi vanhimpia ravintoloita Helsingissä. Perustettiin vuonna 1897. Maineensa se sai silakoilla. Niitä ovat Salvessa syöneet niin herrat kuin narritkin.
Eilen taas kaupassa. Nyt ostin neljä litraa kirsikoita. Ei enää turkkilaisia, vaan tuontimaana mainittiin Espanja. Yhtä makeita, mehukkaita ja hyviä. Söin puolet. Olen kirsikkafani. Pian niiden aika on ohi ja toripöydiltä saattaa löytyä kotimaisia sekä lisäksi kriikunoitakin. Koska ihmeessä saisin niin paljon puhtia, että työntyisin Kauppatorille?
Joku on sanonut, ettei Vuosaari ole Stadia. Ei ole tämä Itäkeskuskaan. Kyllä Stadi on sitä kantakaupunkia, jossa minäkin vuosikymmenet asunut. Yhä kannan sydämessäni Töölöä, olen sielultani stadilainen, vaikka elämä heittikin tänne periferiaan. No, yhtä kaikki, Helsinkiä kuitenkin. Enkä minä pois lähde synnyinkaupungistani.
14. kesäkuuta 2016
OHUT, OHUEMPI, OHUIN
Epänormaalia ihmisellä, että ruumiin- tai oikeammin luustonosa voi määräillä elämää. Lonkka antoi eilen aamulla ymmärtää, että mennään ostamaan vaaka ja kirsikoita. Näin me teimme. Vaaka on ohuempi kuin kirsikka. Entinen vaaka oli paksumpi ja kävi paristolla, kuten tämäkin. Paristokin on ohuempi entistä ja ohuempi kuin kirsikka. Mitä varten kaiken pitää olla nykymaailmassa ohutta? Matkapuhelimetkin älyineen, että tahmatassu tai isokätinen rakennusmies ei kykene sitä kunnolla pitelemään. Tietokoneet ja televisiot ovat myös ohentuneet. Nyt minulla on sitten ohut vaaka ja olen itseni punninnut ja se vanha paksumpi vaaka näytti ystävällisemmän lukeman, 12 ja puoli kiloa. Tosin vähän huolestuin alipainoisuudestani. Nyt valotaululla näkyy tuhdimmat numerot.
Vaakakauppa Power kauppakeskuksessa on Stockmannin vieressä ja menin ostamaan tavaratalosta sukkia. Kymmenen minuuttia odottelin myyjää, joka minulle jostain luvattiin. Istuin rollaattorin päällä ja kasvatin suurta harmistumista. Myyjä tuli ja näytti pelokkaalta nähdessään ilmeeni. Ostin neljät ja toin julki harmistuneisuuteni. Joka ikisenä päivänä kuulemma myyjät saavat kuulla kommentteja Stockmannin asiakaspalvelusta ja Itiksessä sen paikasta kauppakeskuksen perällä. Kerroin vanhoista hyvistä ajoista Aleksanterinkadulla ja 1960-luvun hissitytöistä ja minulle tuli melkein kyyneleet silmiin. Myyjiä vilisi kaikkialla ja naisten vaateosasto oli selkeä.
Myyjä kysyi, jos olen lähettänyt palautetta? Kerroin lähettäneeni monestakin asiasta ja kysyin vuorostani, onko Stockmannin henkilökunta noussut väellä ja voimalla barrikadeille? Nyt olisi taas syytä, kun kerrottiin Stockmannin irtisanovan lähes 400 työntekijää, mutta ei kuulemma myyjiä, että "asiakaspalvelu ei huonone". Lähdin sukkapussin kanssa kosmetiikkaosastolle ja kas, siellä oli myyjiä. Tein ostokset ja lähdin työntämään rollaattoria läpi kammottavan pitkän kauppakeskuksen päästäkseni niihin liukuportaisiin, joista pääsee ulos ja kotiraitille. Olin läkähtyä väsymykseen. No, kirsikat ostin marketista ja karitsan pienen paahtopaistin. Kassa lätki kassakoneeseen porsaan jauhelihaa ja minä en pakettia lunastanut, kun en ollut tietoinen oikeasta hinnasta enkä siitä, oliko se nyt jauhelihaa vai paahtopaistia. Jo toinen saman kaltainen virhe tässä kaupassa, jonka olen huomannut. Pitänee ruveta tarkistelemaan heti paketin saatua myyjältä.
Muuten oli loppujen lopuksi mukavaa mennä ulos. Aurinko paistoi ja miehillä oli t-paidat päällä. Vanhemmilla naisilla popliinitakit. Sain Stadin Slangista jäsenmaksusta maksumuistutuksen, jonka tarkoitusta en ymmärtänyt. Olin vastikään liittynyt, enkä vielä saanut jäsenyydestä ja liittymisestä minkään valtakunnan laskua. Pyysinkin sitä jo kerran sähköpostitse. Lähetin Slangiin terveisiä ja sain vastaukseksi "valitettavasti olet joutunut kokeiluna olevaan massalaskutuksen koukeroon". Slangi oli töppäyksestä pahoillaan. Mikä ihmeen kokeilu?? Mikä koukero?? Laskukin tuli. Eräpäivä 22.6.2016.
Vaakakauppa Power kauppakeskuksessa on Stockmannin vieressä ja menin ostamaan tavaratalosta sukkia. Kymmenen minuuttia odottelin myyjää, joka minulle jostain luvattiin. Istuin rollaattorin päällä ja kasvatin suurta harmistumista. Myyjä tuli ja näytti pelokkaalta nähdessään ilmeeni. Ostin neljät ja toin julki harmistuneisuuteni. Joka ikisenä päivänä kuulemma myyjät saavat kuulla kommentteja Stockmannin asiakaspalvelusta ja Itiksessä sen paikasta kauppakeskuksen perällä. Kerroin vanhoista hyvistä ajoista Aleksanterinkadulla ja 1960-luvun hissitytöistä ja minulle tuli melkein kyyneleet silmiin. Myyjiä vilisi kaikkialla ja naisten vaateosasto oli selkeä.
Myyjä kysyi, jos olen lähettänyt palautetta? Kerroin lähettäneeni monestakin asiasta ja kysyin vuorostani, onko Stockmannin henkilökunta noussut väellä ja voimalla barrikadeille? Nyt olisi taas syytä, kun kerrottiin Stockmannin irtisanovan lähes 400 työntekijää, mutta ei kuulemma myyjiä, että "asiakaspalvelu ei huonone". Lähdin sukkapussin kanssa kosmetiikkaosastolle ja kas, siellä oli myyjiä. Tein ostokset ja lähdin työntämään rollaattoria läpi kammottavan pitkän kauppakeskuksen päästäkseni niihin liukuportaisiin, joista pääsee ulos ja kotiraitille. Olin läkähtyä väsymykseen. No, kirsikat ostin marketista ja karitsan pienen paahtopaistin. Kassa lätki kassakoneeseen porsaan jauhelihaa ja minä en pakettia lunastanut, kun en ollut tietoinen oikeasta hinnasta enkä siitä, oliko se nyt jauhelihaa vai paahtopaistia. Jo toinen saman kaltainen virhe tässä kaupassa, jonka olen huomannut. Pitänee ruveta tarkistelemaan heti paketin saatua myyjältä.
Muuten oli loppujen lopuksi mukavaa mennä ulos. Aurinko paistoi ja miehillä oli t-paidat päällä. Vanhemmilla naisilla popliinitakit. Sain Stadin Slangista jäsenmaksusta maksumuistutuksen, jonka tarkoitusta en ymmärtänyt. Olin vastikään liittynyt, enkä vielä saanut jäsenyydestä ja liittymisestä minkään valtakunnan laskua. Pyysinkin sitä jo kerran sähköpostitse. Lähetin Slangiin terveisiä ja sain vastaukseksi "valitettavasti olet joutunut kokeiluna olevaan massalaskutuksen koukeroon". Slangi oli töppäyksestä pahoillaan. Mikä ihmeen kokeilu?? Mikä koukero?? Laskukin tuli. Eräpäivä 22.6.2016.
12. kesäkuuta 2016
466 VUOTTA HELSINKINÄ
Onnea 466-vuotiaalle Stadille! Otin osaa Helsingin Sanomien slangitestiin ja olen tuloksen mukaan slangimestari, kun 15:sta kysymyksestä oli 11 oikein. Vielä osaan! Kotona tätä päivää vietän. Liekö edes roskikselle menijäksi? Lonkka eilistäkin kurjempi. Kaksi kipupilleriä verenpainelääkkeiden ohessa ja nyt lipitän aamumaitokahvia, vaikka kello on jo näin paljon. Eipä tässä ole minkään tekemisen meininkiäkään, että otetaan ihan iisisti. No, onhan Stadissa ohjelmaa syntymäpäivän kunniaksi ja jos olisin kynnelle kyennyt, niin lähtisin messiin. Menee se näinkin.
Kansa on nyt nähnyt Alexander Stubbin itkevän. Maalla on uusi valtionvarain ministeri ja hän on ihan Orpo Petteri. Itkikö Stubb häviötään Kokoomuksen puheenjohtajan valinnassa, liikuttuiko hyvästeistä vai harmittiko muuten? Ottiko ihan päästä, kun ministerin salkku valui toisiin käsiin? On se kovaa peliä tuo politiikka. No, Alexander Stubbista tulee nyt parempi aviomies, ainakin näin itse lupasi puolisolleen, joka oli todistamassa miehensä lähtöä puheenjohtajuudesta ja ehkä hallituksesta. Jää enemmän aikaa kotona olemiseen ja sehän on ihan hyvä asia aina kiireisessä maailmassa.
Televisioanti on tänään sitä, mitä se on. Englannin historiaa 1500-luvulla, neiti Marplella on ongelma maalaiskylän murhajutun kanssa, jalkapalloa tunnista toiseen, Simpsoneita pitkästi, aikansa elänyt neurootikko Monk ja Columbokin ratkomassa rikoksia ja sitten joku kaatoi kemikaalipontikkaa maahan jossain rämeellä ja krokotiileistä tuli häijyjä mutantteja. Simpsoneista tykkään. Ehkä myös Englannin 1585 vuoden Elisabeth saattaa kiinnostaa. Jalkapallolle sanon jyrkästi ei. Krokotkin jätän oman onnensa nojaan.
Niin että nyt Helsinki-päivää viettämään.
Kansa on nyt nähnyt Alexander Stubbin itkevän. Maalla on uusi valtionvarain ministeri ja hän on ihan Orpo Petteri. Itkikö Stubb häviötään Kokoomuksen puheenjohtajan valinnassa, liikuttuiko hyvästeistä vai harmittiko muuten? Ottiko ihan päästä, kun ministerin salkku valui toisiin käsiin? On se kovaa peliä tuo politiikka. No, Alexander Stubbista tulee nyt parempi aviomies, ainakin näin itse lupasi puolisolleen, joka oli todistamassa miehensä lähtöä puheenjohtajuudesta ja ehkä hallituksesta. Jää enemmän aikaa kotona olemiseen ja sehän on ihan hyvä asia aina kiireisessä maailmassa.
Televisioanti on tänään sitä, mitä se on. Englannin historiaa 1500-luvulla, neiti Marplella on ongelma maalaiskylän murhajutun kanssa, jalkapalloa tunnista toiseen, Simpsoneita pitkästi, aikansa elänyt neurootikko Monk ja Columbokin ratkomassa rikoksia ja sitten joku kaatoi kemikaalipontikkaa maahan jossain rämeellä ja krokotiileistä tuli häijyjä mutantteja. Simpsoneista tykkään. Ehkä myös Englannin 1585 vuoden Elisabeth saattaa kiinnostaa. Jalkapallolle sanon jyrkästi ei. Krokotkin jätän oman onnensa nojaan.
Niin että nyt Helsinki-päivää viettämään.
11. kesäkuuta 2016
KESÄLAUANTAIN AAMUHURMAA
On tämä niin ihmeellistä. Aloin tätä naputella klo 5,49 lauantaiaamuna ja olen aivan pirteä. Odottelen kahvin tippumista. Eihän missään ole kielletty tiputtelemasta tähän aikaan. Yleensä juon kahvia huomattavasti myöhemmin.
Eilen laitoin vanhaan henkilövaakaan ostamani pariston ja kiipesin vaa´alle. Ei toiminut. Hiukan pelästyin, kun ajattelin, että vaakaparka ei tämmöisiä lukemia, joita minusta lähtee, pysty punnitsemaan. Sitten järkeilin vaa´an yksinkertaisesti lakanneen toimimasta. Onhan ollut ikiajat käyttämättä. Siispä ensi viikolla ehkä jo parempikuntoisen lonkan kanssa Expertille, tai mikä Power se on, uutta vaakaa hankkimaan.
Aamu urkeni siis hyvissä merkeissä. Ulkona paistaa aurinkoinen, eikä katuelämä ole vielä vilkastunut. Kahvi alkaa mukavasti tuoksua nenään ja minätyttö paahdan itselleni kokojyväleipäviipaleen. Siihen päälle kolesterolia alentavaa kevytkasvislevitettä (ennen sain käyttää Oivariinia) ja sen päälle sipaisu skottilaista appelsiinimarmeladia (he saavat siihen semmoisen mukavan kitkerän maun) ja ehkä pahvijuustoviipale. Iso mukillinen herkullista maitokahvia (rasvaton maito tietysti) ja päivä voikin sitten, tai aamu, jatkua. En vain tiedä oikein, miten, tämän kirjoittamisen jälkeen. Tietysti tämmöinen henkinen painiskelu lauseitten kanssa väsyttää, että voisin kellahtaa vaikka takaisin vuoteelleni ja herätä normaaliin aikaan. Kunhan muistaisin, että aamukahvi on jo nautittu.
Katselen ruokakaupassa vesi kielellä ja muistot mielessä uusia ja vanhoja perunoita. En osta, en syö. Kävelen iltalehtien lööppien ohitse ja lööpit kertovat suomalaisten syövän päin seiniä eli siis tyystin vääränlaisesti väärää ruokaa. Vilkuilen säälivästi ohimenevien ostoskärryjä ja käännän oman terveellisellä muonalla täytetyn ostoskorini rollaattorin päällä parempaan asentoon. Tunnen kuinka sievästi tyhjentyneet "allit" heilahtelevat leningin hihoissa kuten leuan alla "helttakin". Sitten saatuani kaiken kropassani lopulta kondikseen, menen kiinteytyskurssille tai plastiikkakirurgille. Minusta tulee niin timmi. Joulupukkikin ihastuu, kun tuo jouluna sen sähkökäyttöisen 4-vetopyörätuolin. Tai ainakin modernimman rollaattorin. Tai jotain, jonka olen itse ostanut.
Eilen laitoin vanhaan henkilövaakaan ostamani pariston ja kiipesin vaa´alle. Ei toiminut. Hiukan pelästyin, kun ajattelin, että vaakaparka ei tämmöisiä lukemia, joita minusta lähtee, pysty punnitsemaan. Sitten järkeilin vaa´an yksinkertaisesti lakanneen toimimasta. Onhan ollut ikiajat käyttämättä. Siispä ensi viikolla ehkä jo parempikuntoisen lonkan kanssa Expertille, tai mikä Power se on, uutta vaakaa hankkimaan.
Aamu urkeni siis hyvissä merkeissä. Ulkona paistaa aurinkoinen, eikä katuelämä ole vielä vilkastunut. Kahvi alkaa mukavasti tuoksua nenään ja minätyttö paahdan itselleni kokojyväleipäviipaleen. Siihen päälle kolesterolia alentavaa kevytkasvislevitettä (ennen sain käyttää Oivariinia) ja sen päälle sipaisu skottilaista appelsiinimarmeladia (he saavat siihen semmoisen mukavan kitkerän maun) ja ehkä pahvijuustoviipale. Iso mukillinen herkullista maitokahvia (rasvaton maito tietysti) ja päivä voikin sitten, tai aamu, jatkua. En vain tiedä oikein, miten, tämän kirjoittamisen jälkeen. Tietysti tämmöinen henkinen painiskelu lauseitten kanssa väsyttää, että voisin kellahtaa vaikka takaisin vuoteelleni ja herätä normaaliin aikaan. Kunhan muistaisin, että aamukahvi on jo nautittu.
Katselen ruokakaupassa vesi kielellä ja muistot mielessä uusia ja vanhoja perunoita. En osta, en syö. Kävelen iltalehtien lööppien ohitse ja lööpit kertovat suomalaisten syövän päin seiniä eli siis tyystin vääränlaisesti väärää ruokaa. Vilkuilen säälivästi ohimenevien ostoskärryjä ja käännän oman terveellisellä muonalla täytetyn ostoskorini rollaattorin päällä parempaan asentoon. Tunnen kuinka sievästi tyhjentyneet "allit" heilahtelevat leningin hihoissa kuten leuan alla "helttakin". Sitten saatuani kaiken kropassani lopulta kondikseen, menen kiinteytyskurssille tai plastiikkakirurgille. Minusta tulee niin timmi. Joulupukkikin ihastuu, kun tuo jouluna sen sähkökäyttöisen 4-vetopyörätuolin. Tai ainakin modernimman rollaattorin. Tai jotain, jonka olen itse ostanut.
10. kesäkuuta 2016
HELSINGIN SYNTTÄRIT SUNNUNTAINA
Tänään ei mitään rattoa. Lonkka päätti toisin, eikä asiaan vaikuttanut mitenkään parantavasti, kun laahauduin kauppaan. Ripsi vettä, enkä viitsinyt panna viittaa päälleni. Oli satanut enemmän kaupassa ollessani jättäen kuitenkin puitten alustat vettä vaille. Ei siis rankasti edes. Konttailin hallaimien ja viilien kanssa kotiin.
Kuinka ollakaan, menin väärään taloon. Nämä ovat kaikki samanlaisia ja minua piti ajatuksissa ja pihdeissään vain lonkka. Ainoa asia, mitä "kotirapulla" huomasin, oli se, että ihmettelin ruohon kasvaneen huimaa vauhtia poissa ollessani. Se suorastaan rehotti. Ja tarkemmin ajatellen, siinä ei aikaisemmin ole ollut edes ruohoa. Työnsin avaimen oveen ja ovi pysyi kiinni. Onko lukot vaihdettu? Tarkastelin pihaa, olivat kaupassa ollessani rakentaneet yhtä sun toista, hävittäneet kukkia ja panneet yhden liukuradankin. Mähän kävin vain kaupassa. Tässä vaiheessa äkkäsin olevani väärällä pihalla väärän talon ja oven kohdalla. Ei kun oikea suunta, toinen talo ja rappu ja johan ovi aukesi. Työntäydyin kotona rollaattorin kanssa vuoteen viereen ja paneuduin pitkäkseni. Enkä ollut edes nolo.
Myöhemmin panin hallaimet jääkaappiin ja söin eiliset broilerin ripsut, mansikoita ja päärynän sekä herajuustoa, joka on julmetun hyvää, otin pakastimesta huomisen pihvin sekä kaksi kipupilleriä, jotka eivät olleet pakastimesta. Paneuduin taas pitkäkseni. Lonkka vaikeroi, minä en, mutta ähkäisin pari kertaa. A ehdottaa, että hankkisin sähköisen pienen ja sievän pyörätuolin, jolla ajaa viilettäisin kauppakeskuksen Stockmannille vaikka joka päivä. Ehdotus ihan kiva, jonka L kertoi, mutta vielä toistaiseksi kärsin kävellen rollaattorini kahvoissa. Tosin voisimme tuon yläkerran hepun kanssa, jolla semmoinen vehje on, ajaa kilpaa pitkin Itäkeskuksen raitteja.
Sain L:ltä ja A:lta kyläilykutsun ensi sunnuntaiksi, mutta kieltäydyin kiittäen, kun pelkään lonkan vielä silloinkin hallitsevan ikävästi tilannetta. Kesää riittää ja saattavat pitää kutsun voimassa. En myöskään aio raahautua Espalle Helsinki-päivänä. Slangi tiedotti asiasta hyvissä ajoin, kun minä nyt taas olen ruodussa. Meinasin alussa, mutta ehkä olisi liian yltiöpäistä sinne alkaa yrittää edes näillä silloinkin mahdollisilla kivuilla. Lupasivat vielä sadettakin. On kaikenlaista ohjelmaa, kuten aina ja Stadin friidun ja Stadin kundin julkistaminen. On laulettu laulu "Niin gimis on Stadi" ja pyyhitty silmänurkkaa. Alkuperäisen runon kirjoitti Veikko Lehmuksela Karjalan sotatantereella vuonna 1941 ja vuosia myöhemmin siihen sävelsi musiikin Jussi Isomeri. Ensimmäinen säe:
"Niin gimis on Stadi,
ois toivomus snadi;
et tsiigaa sais sen vielä kerran.
Mieli Sörkkaan ois tsörää,
sinne skuru kyllä föraa
tai vislaa vois issikan tsärran..."
Kuinka ollakaan, menin väärään taloon. Nämä ovat kaikki samanlaisia ja minua piti ajatuksissa ja pihdeissään vain lonkka. Ainoa asia, mitä "kotirapulla" huomasin, oli se, että ihmettelin ruohon kasvaneen huimaa vauhtia poissa ollessani. Se suorastaan rehotti. Ja tarkemmin ajatellen, siinä ei aikaisemmin ole ollut edes ruohoa. Työnsin avaimen oveen ja ovi pysyi kiinni. Onko lukot vaihdettu? Tarkastelin pihaa, olivat kaupassa ollessani rakentaneet yhtä sun toista, hävittäneet kukkia ja panneet yhden liukuradankin. Mähän kävin vain kaupassa. Tässä vaiheessa äkkäsin olevani väärällä pihalla väärän talon ja oven kohdalla. Ei kun oikea suunta, toinen talo ja rappu ja johan ovi aukesi. Työntäydyin kotona rollaattorin kanssa vuoteen viereen ja paneuduin pitkäkseni. Enkä ollut edes nolo.
Myöhemmin panin hallaimet jääkaappiin ja söin eiliset broilerin ripsut, mansikoita ja päärynän sekä herajuustoa, joka on julmetun hyvää, otin pakastimesta huomisen pihvin sekä kaksi kipupilleriä, jotka eivät olleet pakastimesta. Paneuduin taas pitkäkseni. Lonkka vaikeroi, minä en, mutta ähkäisin pari kertaa. A ehdottaa, että hankkisin sähköisen pienen ja sievän pyörätuolin, jolla ajaa viilettäisin kauppakeskuksen Stockmannille vaikka joka päivä. Ehdotus ihan kiva, jonka L kertoi, mutta vielä toistaiseksi kärsin kävellen rollaattorini kahvoissa. Tosin voisimme tuon yläkerran hepun kanssa, jolla semmoinen vehje on, ajaa kilpaa pitkin Itäkeskuksen raitteja.
Sain L:ltä ja A:lta kyläilykutsun ensi sunnuntaiksi, mutta kieltäydyin kiittäen, kun pelkään lonkan vielä silloinkin hallitsevan ikävästi tilannetta. Kesää riittää ja saattavat pitää kutsun voimassa. En myöskään aio raahautua Espalle Helsinki-päivänä. Slangi tiedotti asiasta hyvissä ajoin, kun minä nyt taas olen ruodussa. Meinasin alussa, mutta ehkä olisi liian yltiöpäistä sinne alkaa yrittää edes näillä silloinkin mahdollisilla kivuilla. Lupasivat vielä sadettakin. On kaikenlaista ohjelmaa, kuten aina ja Stadin friidun ja Stadin kundin julkistaminen. On laulettu laulu "Niin gimis on Stadi" ja pyyhitty silmänurkkaa. Alkuperäisen runon kirjoitti Veikko Lehmuksela Karjalan sotatantereella vuonna 1941 ja vuosia myöhemmin siihen sävelsi musiikin Jussi Isomeri. Ensimmäinen säe:
"Niin gimis on Stadi,
ois toivomus snadi;
et tsiigaa sais sen vielä kerran.
Mieli Sörkkaan ois tsörää,
sinne skuru kyllä föraa
tai vislaa vois issikan tsärran..."
9. kesäkuuta 2016
MUSIIKKI ON MINUN RATTONI
Yksi mielinäyttelijöistäni on Morgan Freeman. Jos suinkin mahdollista, katson hänen elokuvansa. Nyt YleAreenasta "The Magic of Belle Isle" (2012). Joku arvosteli leffan liian kliseiseksi. Arvostelut ovat henkilökohtaisia näkemyksiä. Minä tykkäsin. Tykkään aina herkistä, kauniista, itkettävistä ja romanttisista elokuvista. Maailmassa niin paljon kovaa, kylmyyttä, julmuutta, piittaamattomuutta ja sotaa, että tämmöinen lämminhenkinen leffa tekee niin hyvää.
Minulla sattuu olemaan levyllä Beethovenin Piano Sonata "Pathetique", jota Freemanin roolihenkilön naapurin rouva soitti. Tämän musiikkikappaleen tuntemuksella Freemanin Monte Wildhorn osoitti sivistyneisyytensä ja ehkä se oli hetki, kun naapurukset toisiinsa syvemmin ihastuivat. Soitin levyn heti ja soi se nytkin taustalla. Beethoven on ehdottomasti yksi mielisäveltäjistäni. Hänen musiikkiaan kuunneltu 1600-1700-luvulta lähtien. Eikä kyllästytä.
Löysin nimittäin soittimelle paikan ja hyvän löysinkin. Se on yhdistetyssä makuu- ja työhuoneessa, jossa suurimman osan päivästä vietän. Kaikkein paras hetki musiikin kuuntelemiseen on se, kun olen pitkälläni vuoteessa aivan liikkumatta silmät kiinni ja annan musiikin täyttää mielen ja sydämen. Maailma jää ulkopuolelle kaikkinensa, vain minä ja minussa musiikki.
Kauppaan pitäisi taas mennä. Muuta asiaa ei ole kuin hedelmien osto. Kirsikat ja hallaimet olen ahminut. Ruotsalaisia mansikoita on vielä pari rasiallista, viinirypäleitä, ananasta ja päärynöitä. Ei niillä loppuviikkoa pärjää. Samalla uusi paristo vaakaan, tai uusi vaaka. Olen päättänyt alkaa kotonakin seurata painon pudotustani. Vasta elokuussa lääkäriin. Sitten pitää mennä mekkokauppaan. Alkavat näyttää jo aika roikkuvaisilta vanhat. Siihenhän on pyrittykin. Mutta kyllä työtä vielä on.
Tänään salaatissa taas broileria, lusikallinen kastiketta, ei leipää ja palan painikkeena hanavettä. Heitin Brunnebyn mehupullot pois. Jälkiruuaksi hedelmiä ja paljon. Niiden syömisessä ei ole rajaa, sanoi tohtori, vaikka mukana tuleekin sokeria (ei siis lisättyä tietenkään). Mitään myöhäisillan välipalaa en enää ota, mutta myöhemmin iltapäivällä viili tai pieni ruisvoileipä (ei voita), pahville maistuva juustoviipale sen päällä ja taas vettä. Illalla ehkä mansikoita. Hullua kyllä: olen kylläinen ja minulla on hyvä olo.
Minulla sattuu olemaan levyllä Beethovenin Piano Sonata "Pathetique", jota Freemanin roolihenkilön naapurin rouva soitti. Tämän musiikkikappaleen tuntemuksella Freemanin Monte Wildhorn osoitti sivistyneisyytensä ja ehkä se oli hetki, kun naapurukset toisiinsa syvemmin ihastuivat. Soitin levyn heti ja soi se nytkin taustalla. Beethoven on ehdottomasti yksi mielisäveltäjistäni. Hänen musiikkiaan kuunneltu 1600-1700-luvulta lähtien. Eikä kyllästytä.
Löysin nimittäin soittimelle paikan ja hyvän löysinkin. Se on yhdistetyssä makuu- ja työhuoneessa, jossa suurimman osan päivästä vietän. Kaikkein paras hetki musiikin kuuntelemiseen on se, kun olen pitkälläni vuoteessa aivan liikkumatta silmät kiinni ja annan musiikin täyttää mielen ja sydämen. Maailma jää ulkopuolelle kaikkinensa, vain minä ja minussa musiikki.
Kauppaan pitäisi taas mennä. Muuta asiaa ei ole kuin hedelmien osto. Kirsikat ja hallaimet olen ahminut. Ruotsalaisia mansikoita on vielä pari rasiallista, viinirypäleitä, ananasta ja päärynöitä. Ei niillä loppuviikkoa pärjää. Samalla uusi paristo vaakaan, tai uusi vaaka. Olen päättänyt alkaa kotonakin seurata painon pudotustani. Vasta elokuussa lääkäriin. Sitten pitää mennä mekkokauppaan. Alkavat näyttää jo aika roikkuvaisilta vanhat. Siihenhän on pyrittykin. Mutta kyllä työtä vielä on.
Tänään salaatissa taas broileria, lusikallinen kastiketta, ei leipää ja palan painikkeena hanavettä. Heitin Brunnebyn mehupullot pois. Jälkiruuaksi hedelmiä ja paljon. Niiden syömisessä ei ole rajaa, sanoi tohtori, vaikka mukana tuleekin sokeria (ei siis lisättyä tietenkään). Mitään myöhäisillan välipalaa en enää ota, mutta myöhemmin iltapäivällä viili tai pieni ruisvoileipä (ei voita), pahville maistuva juustoviipale sen päällä ja taas vettä. Illalla ehkä mansikoita. Hullua kyllä: olen kylläinen ja minulla on hyvä olo.
8. kesäkuuta 2016
SATEEN JÄLKIÄ IKKUNARUUDUSSA
Mietin yhä, miten kesäpäiviäni viettäisin. Tänään viettäminen ainakin tapahtuu sisällä. Myrsky, josta on puhuttu, otti ja tuli jossakin muodossa, mutta vaikuttaa vielä keskeneräiseltä, vaisultakin. Taivas pilvessä, vettä satoi ja ukkonen jyrähteli enemmänkin ystävällisen maltillisesti kuin ärhäkästi ja heitti pari salamaa ilmoille. Väittäisin, että ei tämä sääilmiö tähän jää. Ikkunaräystäisiin ropisi kuten Katajanokalla ja se on tähän asti ollut parasta täällä Itäkeskuksessa. Kuvittelin olevani taas kotona.
Tämän tänäisen sateisen kesäpäivän vietän pohtimalla, mihin panisin laitteen, jolla voisin kuunnella musiikkia. Sillä ei tunnu olevan paikkaa. Oikeastaan niitä on kaksi, kun huushollit ovat ennen olleet suurempia. Kunhan saisin mahtumaan edes yhden. Jotkut ihmiset tarvitsevat silloin tällöin kuullakseen musiikkia ja minä kuulun heihin. Koska olen jo tämän ikäinen kuin olen, musiikkimakuni on ohittanut ajat sitten Nat King Colen "Too Young", Kipparikvartetin "Pieni ankanpoikanen", Delta Rhytm Boys "Tula tullallaa", Louis Amstrong "Mack the Knife" ja monet muut. Mutta Glenn Millerin levyjä minulla on ja olin jopa kerran konsertissa, joka oli pyhitetty Millerille. Minulla on ollut laulava poikaystävä, joka itketti Rodolfo Falvon Kertokaa se hänelle-esityksellään. Niin, siis tämmöisiä en enää suuremmin kuuntele. Maku hissukseen kallistunut klassisen musiikin puolelle. Se kun on ollut, on ja jääkin. Niin kuin jokin maalaus tai veistos vuosisatojen takaa.
Löydän paikan, tämä varmaa. Pohtiminen alkoi käydä voimille. Menenkin suihkuun ja pesen koneellisen pyykkiä. Tämä ei ole kuitenkaan semmoinen sadepäivä, että alkaisin lajitella valokuvia.
Tämän tänäisen sateisen kesäpäivän vietän pohtimalla, mihin panisin laitteen, jolla voisin kuunnella musiikkia. Sillä ei tunnu olevan paikkaa. Oikeastaan niitä on kaksi, kun huushollit ovat ennen olleet suurempia. Kunhan saisin mahtumaan edes yhden. Jotkut ihmiset tarvitsevat silloin tällöin kuullakseen musiikkia ja minä kuulun heihin. Koska olen jo tämän ikäinen kuin olen, musiikkimakuni on ohittanut ajat sitten Nat King Colen "Too Young", Kipparikvartetin "Pieni ankanpoikanen", Delta Rhytm Boys "Tula tullallaa", Louis Amstrong "Mack the Knife" ja monet muut. Mutta Glenn Millerin levyjä minulla on ja olin jopa kerran konsertissa, joka oli pyhitetty Millerille. Minulla on ollut laulava poikaystävä, joka itketti Rodolfo Falvon Kertokaa se hänelle-esityksellään. Niin, siis tämmöisiä en enää suuremmin kuuntele. Maku hissukseen kallistunut klassisen musiikin puolelle. Se kun on ollut, on ja jääkin. Niin kuin jokin maalaus tai veistos vuosisatojen takaa.
Löydän paikan, tämä varmaa. Pohtiminen alkoi käydä voimille. Menenkin suihkuun ja pesen koneellisen pyykkiä. Tämä ei ole kuitenkaan semmoinen sadepäivä, että alkaisin lajitella valokuvia.
7. kesäkuuta 2016
LIUKUPORTAAN PAINAJAINEN
Usein seistessäni liukuportaissa mieleen tulee "mitä, jos tämä pysähtyisi ja mulla on rollaattori?" Eilen ne pysähtyivät. Olin puolessa välissä ja katselin ylöspäin silmät kauhusta selällään. Sitten alaspäin ja kuulin jonkun sanovan jonkun lapsen vetäneen hätäjarrusta. Eivätkö vanhemmat tosiaankaan vahdi edes tämmöisessä paikassa jälkikasvuaan? Nyt kun olisin tarvinnut rollaattorin kanssa apua, sitä ei tarjottu. Ihmiset kävelivät ohitseni. Kuten tiedämme, askelmat tässä vehkeessä ovat korkeat ja minulla tämä peijakkaan apuväline. Ei kun ylös, jos en halua siihen jäädä. En halunnut. No pääsinhän minä, mutta sitten piti heti istuutua. Lonkka uikutti vartaloni keskipaikkeilla ja minä itse kirosin mielessäni sekä niitä jarrunvetäjän vanhempia kuin ohitseni kiitäviä ihmisiä.
Muutakin tapahtui. Olin tehnyt jo Citymarketin ostokset ja istuksin penkillä vetämässä henkeä ennen kotiin raahautumista. Lonkkaa särki yhä. Ykskaks pikavauhtia lähestyi nainen ja tökkäsi kämmenselkääni etusormensa. Teki sitä muillekin. Otti vihon ja merkkasi tökkäykset siihen. Ilmeisesti rouva potee jonkunlaista pakkoneuroosia. Pieni poikakin, joka istui ostoskärryssä, sai saman kohtelun poskeensa, mutta isäpä ei siitä tykännyt. Hyökkäsi kuin haukka puhdistamaan poikansa poskea, toisenkin varmuuden vuoksi ja katseli vihaisesti neuroosinaisen perään. Mies katsahti minuun ja minä pyörittelin etusormea ohimoni kohdalla. Mies kysyi "koskiko hän teihinkin?" Näytin oikein miten se oli tapahtunut ja mies ravisteli päätään ja pyyhki taas poikansa poskia. Sitten mies kumarsi minulle ja lähti kärrynsä ja poikansa kanssa pois yhä päätään ravistaen. Poika joutui kotona varmasti perusteelliseen puhdistukseen. Minä otin kaksi kipupilleriä.
Olen miettinyt, miten näitä kesäpäiviä viettäisin? Jos kauan jahkailen, ollaan syksyssä. No, ainahan on museoita ja näyttelyitä. Mutta kun minun kotini on niin kaukana kaikesta. Ensin aina kivulias kävelymetka metroon ja sitten se peijoonin metroajelu. Sitten sen jälkeen olen siellä päin, missä ennen asuin ja kaikki oli niin helppoa ja lähellä.
Muutakin tapahtui. Olin tehnyt jo Citymarketin ostokset ja istuksin penkillä vetämässä henkeä ennen kotiin raahautumista. Lonkkaa särki yhä. Ykskaks pikavauhtia lähestyi nainen ja tökkäsi kämmenselkääni etusormensa. Teki sitä muillekin. Otti vihon ja merkkasi tökkäykset siihen. Ilmeisesti rouva potee jonkunlaista pakkoneuroosia. Pieni poikakin, joka istui ostoskärryssä, sai saman kohtelun poskeensa, mutta isäpä ei siitä tykännyt. Hyökkäsi kuin haukka puhdistamaan poikansa poskea, toisenkin varmuuden vuoksi ja katseli vihaisesti neuroosinaisen perään. Mies katsahti minuun ja minä pyörittelin etusormea ohimoni kohdalla. Mies kysyi "koskiko hän teihinkin?" Näytin oikein miten se oli tapahtunut ja mies ravisteli päätään ja pyyhki taas poikansa poskia. Sitten mies kumarsi minulle ja lähti kärrynsä ja poikansa kanssa pois yhä päätään ravistaen. Poika joutui kotona varmasti perusteelliseen puhdistukseen. Minä otin kaksi kipupilleriä.
Olen miettinyt, miten näitä kesäpäiviä viettäisin? Jos kauan jahkailen, ollaan syksyssä. No, ainahan on museoita ja näyttelyitä. Mutta kun minun kotini on niin kaukana kaikesta. Ensin aina kivulias kävelymetka metroon ja sitten se peijoonin metroajelu. Sitten sen jälkeen olen siellä päin, missä ennen asuin ja kaikki oli niin helppoa ja lähellä.
6. kesäkuuta 2016
TIETÄVÄISTEN DIAGNOOSIT
Iltasanomissa kerrotaan, mikä asia ärsyttää lääkäriä vastaanotolla potilaan kanssa. Juuri se, mitä C tekee. Tietää diagnoosin! Nytkin sen, että teho-osastolle, tilanne vakava. Liiaksi kuivunut, tarvitsee nesteytystä. Norovirus. Ja ties vielä mitä, mitä ei minulle kertonut. Olen hänelle useinkin sanonut, että potilaan liialliset ja varmat "diagnoosit" eivät ole hyväksi. Hän tietää taas, että tätä toivotaan ja näin lääkäri tietää (totta kai kipukohdat, huonovointisuus ja muut oireet ovat paikallaan kertoa), mistä aloittaa tutkimuksen ja osaa antaa oikeat hoito-ohjeet ja lääkityksen.
Miksi hän sitten menee lääkäriin? Luontaistuotekaupassa on rohtoja joka lähtöön. Ei ihme, että hänet lähetettiin päivystyksestä kotiin saatesanoin, että näistä hänen esittämistään vaivoista ei mikään kerro mitään otetuissa kokeissa. Lievä tulehdus, johon sai antibiootit. Voi olla, että ehkä tämä oli vain potilaan mielenrauhan vuoksi diagnosoitu näin. Eihän häntä loppujen lopuksi vaivannut juuri mikään, kun jo jaksoi siivota kotona. Hätäkeskus ei myöskään arvioinut ambulanssin lähettämistä tarpeelliseksi. Siitä, miten hän oli asiansa esittänyt hätäkeskukseen, ei minulle kerrottu. Minulla on asiasta oma arvio. Ikävä kyllä C ostaa Iltasanomat vain keskiviikkoisin, jotta tämä artikkeli jää häneltä lukematta.
Tänään keplottelen itseni kauppaan. Jos luvattu myrsky tulee, ehdin toimittaa asiani ennen sitä. Sateensuoja on huono juttu rollaattorin kanssa. Onneksi on pyöräilijän sadekaapu, jota olen käyttänyt. Puolisollakin oli ja se peitti hänet ja pyörätuolin kokonaan. Joskus oli ihan mukavaa kävellä sateessa. Puolisolle panin muovikassit kenkien peitoksi ja molempiin kaapuihin kuului komea huppu. Ei hätiä mitiä ja ei kun sekaan.
Näin taas unen. Totta kai. Olin tilannut kulkukauppiaalta korvakorut! Hän toi ne minulle ja pidin niistä kovasti. Maksoin ja kulkukauppias ehdotti kahville menoa, josta kohteliaasti kieltäydyin. Aamulla oli korvissa omat vanhat korut rei´issään ja oikean korvan korvalehteä kutitti. Pitää katsoa googlesta ja sitten mennä kertomaan vaivan nimi korvalehtilääkärille.
Uusi viikko ja uudet kujeet. Mukavaa maanantaita.
Miksi hän sitten menee lääkäriin? Luontaistuotekaupassa on rohtoja joka lähtöön. Ei ihme, että hänet lähetettiin päivystyksestä kotiin saatesanoin, että näistä hänen esittämistään vaivoista ei mikään kerro mitään otetuissa kokeissa. Lievä tulehdus, johon sai antibiootit. Voi olla, että ehkä tämä oli vain potilaan mielenrauhan vuoksi diagnosoitu näin. Eihän häntä loppujen lopuksi vaivannut juuri mikään, kun jo jaksoi siivota kotona. Hätäkeskus ei myöskään arvioinut ambulanssin lähettämistä tarpeelliseksi. Siitä, miten hän oli asiansa esittänyt hätäkeskukseen, ei minulle kerrottu. Minulla on asiasta oma arvio. Ikävä kyllä C ostaa Iltasanomat vain keskiviikkoisin, jotta tämä artikkeli jää häneltä lukematta.
Tänään keplottelen itseni kauppaan. Jos luvattu myrsky tulee, ehdin toimittaa asiani ennen sitä. Sateensuoja on huono juttu rollaattorin kanssa. Onneksi on pyöräilijän sadekaapu, jota olen käyttänyt. Puolisollakin oli ja se peitti hänet ja pyörätuolin kokonaan. Joskus oli ihan mukavaa kävellä sateessa. Puolisolle panin muovikassit kenkien peitoksi ja molempiin kaapuihin kuului komea huppu. Ei hätiä mitiä ja ei kun sekaan.
Näin taas unen. Totta kai. Olin tilannut kulkukauppiaalta korvakorut! Hän toi ne minulle ja pidin niistä kovasti. Maksoin ja kulkukauppias ehdotti kahville menoa, josta kohteliaasti kieltäydyin. Aamulla oli korvissa omat vanhat korut rei´issään ja oikean korvan korvalehteä kutitti. Pitää katsoa googlesta ja sitten mennä kertomaan vaivan nimi korvalehtilääkärille.
Uusi viikko ja uudet kujeet. Mukavaa maanantaita.
5. kesäkuuta 2016
EI TIPUTUKSEEN
Viilenevää, kerrottiin ja sitä saatiin. Ulkona 16 astetta, onneksi kuitenkin nyt iltapäivällä plussaa. Tänään en ole tehnyt muuta kuin pessyt pesualtaan kylppärissä, kirjoittanut kirjeen Italiaan vihdoinkin, kuunnellut ja katsellut Lasse Mårtensonia ja Eric Satie´ta tv:ssä. Kummatkin musisoivat jossain pilven lonkalla.
Soitin minä C:lle. Voi jo paljon paremmin ja kertoi kaiken uudestaan, että ei saanut ambulanssia, vaikka pyysi hätäkeskuksesta. "Jos rouva pystyy alas kävelemään, niin ambulanssi tulee pihalle". En ymmärtänyt tästä mitään. Kyllä meille ja minulle ambulanssi tuli ja henkilökunta kotiin asti. Sisar oli vienyt sairaalaan, jätti sinne ja lähti. Kuusi tuntia C odotti hoitoon päivystyksessä pääsyä (eivät vieneet tehollekaan). Tiputukseen eivät panneet, vaikka C oli vaatinut ja sanonut olevansa liian kuiva. Olivat antaneet antibioottia "jonkun pöpön takia" ja kehottaneet juomaan suolavettä, jota myös annettiin mukaan. Tänään C siis jo kunnossa ja siivoskellut kotonaan. Äkki- ja ihmeparannus kuoleman kielistä.
Ensi viikolla jonkunmoista ohjelmaa, kunhan keksin. Voisin käydä katselemassa ulkomaalaistaustaisia henkilöitä kauppakeskuksessa ja raahautua vaikka Stockmannille. Ulkomaalaisista tulikin mieleen juttu, johon presidentti Halonenkin on ottanut kantaa. Nimittäin se, kun Suomi palauttaa nelihenkisestä perheestä äidin ja toisen lapsen pois omaan maahan. Isä ja pieni vauva saavat jäädä Suomeen. Mitä tämäkin taas on? Vaikka olen näissä asioissa ulkomaalaisvastainen, niin ei helkkarissa pidä perhettä hajottaa. Ei mitään tolkkua. Mutta julmuutta ja epäinhimillisyyttä kyllä.
Tässä olikin tämän päivän raportti, ellen hävitä. No en kuitenkaan.
Soitin minä C:lle. Voi jo paljon paremmin ja kertoi kaiken uudestaan, että ei saanut ambulanssia, vaikka pyysi hätäkeskuksesta. "Jos rouva pystyy alas kävelemään, niin ambulanssi tulee pihalle". En ymmärtänyt tästä mitään. Kyllä meille ja minulle ambulanssi tuli ja henkilökunta kotiin asti. Sisar oli vienyt sairaalaan, jätti sinne ja lähti. Kuusi tuntia C odotti hoitoon päivystyksessä pääsyä (eivät vieneet tehollekaan). Tiputukseen eivät panneet, vaikka C oli vaatinut ja sanonut olevansa liian kuiva. Olivat antaneet antibioottia "jonkun pöpön takia" ja kehottaneet juomaan suolavettä, jota myös annettiin mukaan. Tänään C siis jo kunnossa ja siivoskellut kotonaan. Äkki- ja ihmeparannus kuoleman kielistä.
Ensi viikolla jonkunmoista ohjelmaa, kunhan keksin. Voisin käydä katselemassa ulkomaalaistaustaisia henkilöitä kauppakeskuksessa ja raahautua vaikka Stockmannille. Ulkomaalaisista tulikin mieleen juttu, johon presidentti Halonenkin on ottanut kantaa. Nimittäin se, kun Suomi palauttaa nelihenkisestä perheestä äidin ja toisen lapsen pois omaan maahan. Isä ja pieni vauva saavat jäädä Suomeen. Mitä tämäkin taas on? Vaikka olen näissä asioissa ulkomaalaisvastainen, niin ei helkkarissa pidä perhettä hajottaa. Ei mitään tolkkua. Mutta julmuutta ja epäinhimillisyyttä kyllä.
Tässä olikin tämän päivän raportti, ellen hävitä. No en kuitenkaan.
4. kesäkuuta 2016
PITÄISI JA SITTEN YÖKIHLAT
Pitäisi kirjoittaa kirje Italiaan. Yksi jo roikkui kauan täällä koneessa, mutta sitten se piti hävittää. Asiat vanhoja. Ennen oli kirjeenkin kirjoittaminen pikku juttu ja se syntyi suitsait. Jos vain soittaisin? Ei, hän tykkää kirjeistä ja vastaa niissä oleviin kysymyksiin (retorisiinkin) peettimäisen tarkasti. Siispä panen lähettäen kirjeen, semmoisen paperisen ja moniarkkisen. Hän kirjoittaa niitä 11-arkkisia, molemmin puolin kirjoitettuja, käsin. Yhteen laskien sivuja 22. Minä tällä läppärillä ja loppusilaus printterillä. Ainoa käsitapahtuma on allekirjoitus ja kuoren päällä osoite ja nimi.
Menin muuten yhtenä yönä kihloihin! En tosin tulevan mieheni kanssa, vaan kosija oli ihan joku toinen, jota en edes tuntenut. Hän lupasi isälleni pitää minusta hyvää huolta ja antaa onnellisen elämän. Kyllähän näillä eväillä! Sormuskin komea että pois tieltä. Uni ei aivan selvästi kertonut, olinko nykyikäiseni vai kihlausikäinen nuori. No, ikä on vain numero ja puuma muotia. Aamulla herättyäni en ollut enää kihloissa ja sulhanenkin ties missä. Menin suihkuun ja peilistä katsoi... no, minä ja ihan entisen näköisenä. Vasemman käden nimettömän sormen kynnessä oli/on kolme "timanttia", mutta ne olivat jo aikaisemmin ja itseni laittamat.
Vielä sananen Stadin Slangi ry:stä, johon siis olen jälleen liittynyt, Jos aion osallistua johonkin tilaisuuteen, siellä bamlataan slangia. Nytkin sähköpostissa luki "kliffaa kun päätit tulla megeen tähän jengiin". Lähettäjä ei silloin vielä tiennyt minun olleen megessä lössissä jo aiemmin. Näissä tapaamisissa voi olla usein vanhoja gubbeja, jotka sanailevat kuten nuorina karjuina joskus aikana, kun autot olivat fiudeja ja poliisit pollareita.
Menin muuten yhtenä yönä kihloihin! En tosin tulevan mieheni kanssa, vaan kosija oli ihan joku toinen, jota en edes tuntenut. Hän lupasi isälleni pitää minusta hyvää huolta ja antaa onnellisen elämän. Kyllähän näillä eväillä! Sormuskin komea että pois tieltä. Uni ei aivan selvästi kertonut, olinko nykyikäiseni vai kihlausikäinen nuori. No, ikä on vain numero ja puuma muotia. Aamulla herättyäni en ollut enää kihloissa ja sulhanenkin ties missä. Menin suihkuun ja peilistä katsoi... no, minä ja ihan entisen näköisenä. Vasemman käden nimettömän sormen kynnessä oli/on kolme "timanttia", mutta ne olivat jo aikaisemmin ja itseni laittamat.
Vielä sananen Stadin Slangi ry:stä, johon siis olen jälleen liittynyt, Jos aion osallistua johonkin tilaisuuteen, siellä bamlataan slangia. Nytkin sähköpostissa luki "kliffaa kun päätit tulla megeen tähän jengiin". Lähettäjä ei silloin vielä tiennyt minun olleen megessä lössissä jo aiemmin. Näissä tapaamisissa voi olla usein vanhoja gubbeja, jotka sanailevat kuten nuorina karjuina joskus aikana, kun autot olivat fiudeja ja poliisit pollareita.
3. kesäkuuta 2016
TAAS MUKANA JÄSENKUVIOISSA
Lähetin liittymishakemukset niin Stadin Slangiin kuin Helsinki-Seuraankin. Isäni aikoinaan kuului jälkimmäiseen, niin miksi ei tytärkin? Kesä varmaankin aiheutti tämän innostuksen kuin myös Marjatan ehdotus Slangiin liittymisestä. Sitten vain liittymis- ja jäsenmaksuja maksamaan. Slangista alkaa taas tulla Tsilari-lehti ja muuta mukavaa. Helsinki-Seura on uutta ja jännittävää. Tässähän tulee vallan entistäkin mukavampi olo. Ties mitä uutta synnyinkaupunkini minulle tarjoaa.
Stadin Slangi vastasi jo ja kysyi, miten heidät "löysin"? En mitenkään. Olen kuulunut sinne jo aikaisemminkin, mutta erosin puolison sairastuttua. Helsinki-Seurasta ei vielä mitään kuulunut.
Lääkärissä tänään kuulemassa tuloksia. Pientä vajaatoimintaa kilpirauhasessa, johon lääkitys. Muuten sekä tohtori että minä olemme minuun tyytyväisiä. Elokuussa tapaamme.
Sitten menin ostamaan marjoja ja hedelmiä. Pistelin jo rasiallisen ruotsalaisia mansikoita. Makoisia kuin mitkäkin. Mennen tullen voittavat maussa eteläeurooppalaiset.
C huonossa kunnossa. Ei jaksanut kertoa pahan olon laatua, vaan selitti lähtevänsä teho-osastolle. Sekavuutta? Jos kunto vaatii, niin kiireesti ambulanssi, jonka miehistö tekee kokeita jo kotona. Sitten päättävät, viedäänkö sairaalan poliklinikan päivystykseen, jossa taas tutkitaan ja päätetään jatkosta. Teholle ei noin vain voi mennä. Nämä asiat ovat minulle niin kovin, kovin tuttuja. Olen hiukan nyt huolissani C:stä. Mitä siellä pääkopassakin tapahtuu? No, hänellä on sekä sisar että poika. Kai huolehtivat.
Stadin Slangi vastasi jo ja kysyi, miten heidät "löysin"? En mitenkään. Olen kuulunut sinne jo aikaisemminkin, mutta erosin puolison sairastuttua. Helsinki-Seurasta ei vielä mitään kuulunut.
Lääkärissä tänään kuulemassa tuloksia. Pientä vajaatoimintaa kilpirauhasessa, johon lääkitys. Muuten sekä tohtori että minä olemme minuun tyytyväisiä. Elokuussa tapaamme.
Sitten menin ostamaan marjoja ja hedelmiä. Pistelin jo rasiallisen ruotsalaisia mansikoita. Makoisia kuin mitkäkin. Mennen tullen voittavat maussa eteläeurooppalaiset.
C huonossa kunnossa. Ei jaksanut kertoa pahan olon laatua, vaan selitti lähtevänsä teho-osastolle. Sekavuutta? Jos kunto vaatii, niin kiireesti ambulanssi, jonka miehistö tekee kokeita jo kotona. Sitten päättävät, viedäänkö sairaalan poliklinikan päivystykseen, jossa taas tutkitaan ja päätetään jatkosta. Teholle ei noin vain voi mennä. Nämä asiat ovat minulle niin kovin, kovin tuttuja. Olen hiukan nyt huolissani C:stä. Mitä siellä pääkopassakin tapahtuu? No, hänellä on sekä sisar että poika. Kai huolehtivat.
2. kesäkuuta 2016
VANHASSA VARA PAREMPI
Uutta päivää taas mennään, sama aurinko paistaa ja lämpö hellii ihmisparkaa. Tuulettimia en ole esille kaivanut, kun tämä lämpö ei vielä niitä kaipaa. Sitä paitsi luvattu viilenevää.
Juttelin C:n kanssa ja rouvalla olo entistäkin kehnompi. Toista jalkaa särkee, kantapää oikuttelee, päässä suhisee eikä vatsa käyttäydy kunnolla. Lääkäri oli jalan kohdalla ehdottanut jumppaamista ja sama sopii kantapäähänkin. Pään suhinaan ei puuttunut, eikä mahavaivoihin. Norovirus, diagnosoi C. Aikoo mennä yksityislääkärille "kunnolliseen hoitoon". Mikä siinä on, kun niin moni on tyytymätön kunnallisen puolen hoitoihin? Minäkin sen jälkeen, kun iki-ihana ja ihan oikea omalääkäri lähti eläkkeelle hoidettuaan puolisoa ja minua vuosikaudet. Sen jälkeen kaikki muuttui ja meistä tuli yksityislääkäreitten asiakkaita.
Minulla on ainakin 30 vuotta vanhat sandaalit. Vanhassa vara parempi. Harvoin käytetyt, joten hyvässä mallissa ja kuosissa. Lakkasin varpaan kynnet tumman punaisiksi, panin sandaalit jalkaan ja lähdin roskikselle. Sandaletit eivät ole, vaan siis semmoiset matalakantaiset ja mahdottoman mukavat jalassa. Kiersin jätehuoneeseen pitemmän kautta rollaattoria iloisesti lykkien ja nautin jalkineistani ja eritoten punaisista kynsistäni. Kesä ei ole yhtään hullumpaa!
Helsinki-päivä on 12.6. Puolison sairauden alkuaikoina työnsin hänet pyörätuolissa Espan puistoon ja sitä ennen vuosien ajan terveinä molemmat jalkaisin. Sitten kului monta vuotta, ettemme Helsinki-päivää sen kummemmin noteeranneet. Nyt päässä vilahti ajatus, jos tänä vuonna... Taisi olla viimeinen kerta, kun Lasse Liemola oli vielä Stadin Slangin puheenjohtaja, kun Espan lavan edessä katseltiin Stadin friidun ja Stadin kundin julkistamista. Juttelinkin tovin Liemolan kanssa. Nyttemmin olen Stadin Slangista eronnut. Liittyisinkö uudestaan? Olenhan sentään puhdasrotuinen stadilainen, taidan Stadin kielen eli bamlaan sitä vieläkin melko sujuvasti. Funtsaan asiaa.
Juttelin C:n kanssa ja rouvalla olo entistäkin kehnompi. Toista jalkaa särkee, kantapää oikuttelee, päässä suhisee eikä vatsa käyttäydy kunnolla. Lääkäri oli jalan kohdalla ehdottanut jumppaamista ja sama sopii kantapäähänkin. Pään suhinaan ei puuttunut, eikä mahavaivoihin. Norovirus, diagnosoi C. Aikoo mennä yksityislääkärille "kunnolliseen hoitoon". Mikä siinä on, kun niin moni on tyytymätön kunnallisen puolen hoitoihin? Minäkin sen jälkeen, kun iki-ihana ja ihan oikea omalääkäri lähti eläkkeelle hoidettuaan puolisoa ja minua vuosikaudet. Sen jälkeen kaikki muuttui ja meistä tuli yksityislääkäreitten asiakkaita.
Minulla on ainakin 30 vuotta vanhat sandaalit. Vanhassa vara parempi. Harvoin käytetyt, joten hyvässä mallissa ja kuosissa. Lakkasin varpaan kynnet tumman punaisiksi, panin sandaalit jalkaan ja lähdin roskikselle. Sandaletit eivät ole, vaan siis semmoiset matalakantaiset ja mahdottoman mukavat jalassa. Kiersin jätehuoneeseen pitemmän kautta rollaattoria iloisesti lykkien ja nautin jalkineistani ja eritoten punaisista kynsistäni. Kesä ei ole yhtään hullumpaa!
Helsinki-päivä on 12.6. Puolison sairauden alkuaikoina työnsin hänet pyörätuolissa Espan puistoon ja sitä ennen vuosien ajan terveinä molemmat jalkaisin. Sitten kului monta vuotta, ettemme Helsinki-päivää sen kummemmin noteeranneet. Nyt päässä vilahti ajatus, jos tänä vuonna... Taisi olla viimeinen kerta, kun Lasse Liemola oli vielä Stadin Slangin puheenjohtaja, kun Espan lavan edessä katseltiin Stadin friidun ja Stadin kundin julkistamista. Juttelinkin tovin Liemolan kanssa. Nyttemmin olen Stadin Slangista eronnut. Liittyisinkö uudestaan? Olenhan sentään puhdasrotuinen stadilainen, taidan Stadin kielen eli bamlaan sitä vieläkin melko sujuvasti. Funtsaan asiaa.
1. kesäkuuta 2016
KESÄ VIRALLISESTI ALKANUT
Tässäkin pihassa komeita syreenejä ja täydessä kukassa. Kaunista ja tuoksuvaa.
Oi katso, sireenit on puhjenneet!
Nyt hymyy joka pensas lumottuna,
ne verhoo herkkä, armas sinipuna
ja kimaltelee kasteen kyyneleet.
Oi runsautta kukkaisterttujen!
Kuin läpitukemina onnen täyden
ne hengittävät hennon tuulen käyden,
valossa tummuen ja himmeten...
(Saima Harmaja ote runosta "Sireenit")
Pysähdyin eilen oikein rollaattorin päälle istahtamaan ja katselemaan pihan kukkaloistoa ja minun oli hyvä olla. Olin tulossa kaupungilta täyteen pumpattuna kipupillereitä ja aika hyvin selvisin ruljanssista. Käväisin myös laboratoriossa viemässä näytteen ja varasin ajan lääkäriltä. Flunssasta pääsin eroon. Nenän ympäristö hilseilee. Ostin lisää paperinenäliinoja. Ostin aprikooseja, hallaimia, mansikoita, päärynöitä, kirsikoita, erilaisia meloneja ja Lollo Rosso-salaattia. Tein salaatin. Siihen sekaan aikaisemmin kevyesti paistamani vasikan entrecoten ja muuta tillpehööveriä. Juomana kylmä vesi. Sitten mättäsin tolkuttomat määrät hedelmiä ja marjoja maaruuni ja olin onnellinen. On tämä kesä ja kesäkuu niin poikaa!
Oi katso, sireenit on puhjenneet!
Nyt hymyy joka pensas lumottuna,
ne verhoo herkkä, armas sinipuna
ja kimaltelee kasteen kyyneleet.
Oi runsautta kukkaisterttujen!
Kuin läpitukemina onnen täyden
ne hengittävät hennon tuulen käyden,
valossa tummuen ja himmeten...
(Saima Harmaja ote runosta "Sireenit")
Pysähdyin eilen oikein rollaattorin päälle istahtamaan ja katselemaan pihan kukkaloistoa ja minun oli hyvä olla. Olin tulossa kaupungilta täyteen pumpattuna kipupillereitä ja aika hyvin selvisin ruljanssista. Käväisin myös laboratoriossa viemässä näytteen ja varasin ajan lääkäriltä. Flunssasta pääsin eroon. Nenän ympäristö hilseilee. Ostin lisää paperinenäliinoja. Ostin aprikooseja, hallaimia, mansikoita, päärynöitä, kirsikoita, erilaisia meloneja ja Lollo Rosso-salaattia. Tein salaatin. Siihen sekaan aikaisemmin kevyesti paistamani vasikan entrecoten ja muuta tillpehööveriä. Juomana kylmä vesi. Sitten mättäsin tolkuttomat määrät hedelmiä ja marjoja maaruuni ja olin onnellinen. On tämä kesä ja kesäkuu niin poikaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)