7. marraskuuta 2015

LASI POIKINEEN

Eilen pakkasin koriste-esineitä ja lasitavaraa ihan vimmatusti. Sanomalehdistä likaantuivat kädet. Sitten keksin puolisoa varten hankkimani ja ylijäämätavarana nykyisin toimivat wash gloves-pesulapaset. Niihin sain pienempiä esineitä. Kuusi isoa pahvilaatikkoa tuli täyteen ja nyt olohuoneessa tuoksuu pahvi. Mitä muuten teen kaikilla niillä juomalaseillakin? On koti- ja ulkomaista, on jokaiselle juomalle omansa, jalalla ja ilman. No, en minä niistä tässä vaiheessa luovu. Sitten joskus. Rahdataan mukaan vaan kaikki. Tänään jatkuvat harjoitukset ja luultavasti avittamaan tulee N.

Otin eilen itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin Hyvinkäälle kiitoskirjeen aikoja sitten saamastani osanottokortista. On enää postittamista vaille. Mieheni sai niin ikään eilen laskun Helsingin kaupungilta ja siitähän riemu syntyi. Hoitotoimenpide sen mukaan käyty tekemässä  noin kaksi viikkoa puolison kuoleman jälkeen. Ryhdyin miettimään asiaa ja muistin, että kaupunki haki pesussa tarvittavat suojavaatteet ja samalla antoi suihkuttajien osanottokortin ja halauksen. Nyt joudun tästä käynnistä mukamas maksamaan! Soitin heti, mutta perjantai on aina lyhennetty työpäivä, niin en saanut ketään teosta vastaamaan. Tämä on periaatekysymys ja tietää sotaa. Ei mitään häpyä, ei kunnioitusta kuolemaa kohtaan, vaan lasku perään kaupungin omien suojavaatteiden noutamisesta.  Samassa kuoressa ilmoitettiin, että mieheni suihkuttamisten hinnat nousevat ensi vuonna!

Palaan hetkeksi Helmi Hannulan mainioon kodinhoito-oppaaseen vuosikymmenten takaa ja nyt tapetilla ovat ruokailutavat. "Ruokailutavoista voi päätellä kunkin kansan sivistystason. Moni ehkä pitää niitä toisarvoisina seikkoina, mutta on muistettava, että Suomi on nyt joutunut toisten sivistysmaiden yhteyteen, joissa käytöstavat ovat vuosisatojen aikana muodostuneet luontaisiksi." Hannula jatkaa, että kun Suomeen virtaa vuosittain joukoittain ulkomaalaisia, on annettava sivistysmaan mukainen kuva maastamme ja "käyttäytyä arvomme mukaisesti myöskin ruokapöydässä".

Minua kasvatettiin pienenä, että ei saa pitää ruokapöydällä kyynärpäitä. En pitänyt ja närkästyin kovasti, jos joku piti. Olin jossain ravintolassa puuttunut tähän huonoon tapaan ja pyytänyt naapuripöydän setää heti nostamaan kyynärpäät pois  pöydältä. Vieläkin pidän tätä vanhempieni ohjetta arvossa, mutta en enää puutu muitten ihmisten kyynärpäihin. Pidän niitä kyllä silmällä.











2 kommenttia:

  1. Eikö olekin hyvä, että on aikaa rauhassa pakata? Minusta se valmistelee muuttoa varten sopivasti etukäteen. Olen joskus joutunut muuttamaan hirveällä kiireellä ja siinä ei oikein ehtinyt "ajatus mukaan".
    Ai että *argh* tuo lasku - on niin raivostuttavaa, ikävää, itkettävää saada tuollaista postia. Ja kyllä, tuttua tuokin. Muistaakseni vielä 1.5 v. miehen kuoleman jälkeen tuli kaupungilta ja jostain muualtakin muuta kuin mainospostia. Minä reagoin ehkä ikävästi eli palautin postin ja kirjoitin aika tiukkasävyisiä kirjeitä mukaan...
    Pöytätavat! Juuri viime viikolla ihmettelin sitä, että Briteissäkään ei osata enää ruokailla siististi *saati sitten USA:ssa*. Täällä kotimaassakaan eivät kaikki tunnu osaavan käyttää veistä ja haarukkaa oikein - kopioidaan TV:ssä nähtyä, joka ei todellakaan ole kaunista. Muistan, että kotona kyllä opetettiin tämä(kin) ja minun ikäisilleni vielä koulussakin. Lapseni ei enää oman kertomansa mukaan koulussa saanut minkäänlaista opetusta tästä. Hän oppi tavat kotona, huomaamattaan... Vaikka ruoka ei aina olisi niin ihmeellistä, pöytä on kuitenkin siististi katettu ja joitakin tapoja noudatetaan ihan automaattisesti. On vain yksi asia, joka meillä on sallittu (ja muualla ilm. hyvin huonoksi tavaksi mainittu) automaattisesti: pöydässä saa lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polgara, minäkin lukenut, että nykyajan lapset eivät osaa ruokailuvälineitä käyttää. Veistä ei saa panna suuhun, opetti äitini, eikä ruokailuvälineillä osoitella ketään. Kumpaakin näkee joskus aikuisillakin. En tiedä, olenko vain niuhottaja? Mutta joka tapauksessa arvostan kaunista käytöstä, eikä siihen kuulu edes ruoka suussa puhuminen.

      Poista