3. marraskuuta 2015

AINEISTO KUNNIAAN

Jörn Donner on kirjoittanut vuonna 1984 "Sen että kirjoitan ensi sijassa itselleni, pitäisi oikeastaan tehdä merkityksettömäksi, lukeeko joku kirjoittamaani vai ei. Tämä ei pidä paikkaansa. Useimmat kirjoittajat haluavat jonkun lukevan rivejään, nyt tai myöhemmin..."   Minäkin omassa vaatimattomuudessani iloitsen aina uudesta lukijasta, vaikka piipahtaisi blogissani vain kerran. Isomman ilon saan, jos useammin. Joku toinenkin kirjailija Donnerin tapaan on sanonut kirjailijan kirjoittavan ensisijaisesti itselleen. Pitää paikkansa minunkin kohdallani, vaikka kirjailija en olekaan. Omaksi ilokseni kirjoitan ja pidän kirjoittamisesta.  Tämä blogimaailma tuntuu paljon mukavammalta ja jopa antoisammalta kuin tekstin sujauttaminen pöytälaatikkoon. Kun jos joku vaikka lukisi.

Minulla oli kerran kulttuurinälkäinen ystävä, joka osallistui Päätalo-instituutin kirjoittajakurssille Jokijärvellä vuonna 1991. Hän oli Päätalo-tuntija ja -tutkija. Kurssi opetti paneutumaan kirjoittajan tavoitteisiin. Esimerkiksi  pitää olla rohkea ja uskaltaa, valmius tilittämiseen on tärkeää, kuten myös epäonnistumiseen. Elävästä elämästä ammennetaan vaikutteita ja eletty elämä on kirjoittamisen perusta. Jokainen kirjoittaja lähtee samalta viivalta.

Kirjailija Matti Summanen ohjailee kirjoittajaa "sahatkaa ja lyökää, älkää hioko, koska liika hiominen häivyttää oman äänen. Ei kulmia pois, vain ylimääräisiä rönsyjä". Ei saa myöskään unohtaa aineistoa ja se voi olla päiväkirja, vieraskirja, valokuva, kirje, asiakirja ja koulukirja tai jokin muu.

Edellä kerrottu on koottu aineistoista, joita minulla on jonkun verran. Jonain sadepäivänä, nyt kun on aikaa uudessa kodissa, käyn aineistoani läpi ja teen itselleni uudenlaisen blogikirjoituksen ja ehkä toistenkin luettavaksi. Mitäs siitä sanotte?

13 kommenttia:

  1. Hei Stadin Friidu
    Olen lukenut blogiasi jo parin vuoden ajan. Kirjoitat hyvää ja nautittavaa suomea ja on ollut mielenkiintoista saada kurkistaa elämääsi. Toivottavasti saan myös kaavailemasi uudenlaisen blogikirjoituksen luettavakseni.
    nim. Omaishoitajan tytär

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Anonyymi Omaishoitajan tytär, kiitoksia sanoistasi. Kehut aina tuntuvat hyvältä ja otan ne vilpittömän ahnaasti vastaan.

      Poista
  2. No sanotaan tietysti, että tee ihmeessä!!

    VastaaPoista
  3. Kovasti odotan tätä mainitsemaasi uutta, mutta hoida rauhassa ensin muutto pois alta . Olen erityisesti nauttinut kun olet kertonut jonkun pienen tarinan lapsuudestasi, myös kuvaukset menneestä Helsingistä ovat myös olleet mieluisia ja mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari. Ensin todellakin muutetaan ja se on rankkaa puuhaa, mutta tehtävä. Kiitos lämmittävistä sanoistasi. Mielellänihän minä kirjoittelen vastakin.

      Poista
  4. Totta ihmeessä kiinnostaisi lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelen, Jutta, sitä kuuluisaa sadepäivää, jolloin tehdään asioita, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet ja sitten ryhdyn toimeen. Siihen asti näitä entisenlaisia.

      Poista
  5. Hei! Löysin sivuillesi googlaamalla sanan kotisairaalan. Mukava lukea tekstiäsi. Kaikkea hyvää sinulle. T. Omaishoitaja myöskin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anonyymi, kommentista. Mieheni oli todellakin Kotisairaalan potilas, mutta on syyskuussa nukkunut pois. Olin hänen omaishoitajansa 12 vuotta. Sinulle myös kaikkea hyvää ja jaksamista omaishoitajana.

      Poista
  6. Juu näin luin. Itse olen hoitanut miestäni yli vuoden ja nyt hän on sairaalahoidossa. En tiennyt koko kotisairaalasta mitään ja luin teidän kokemuksia. Valo syttyi huomatessani, että se oikeasti toimi. Tässä byrokratiaviidakossa ja aika epätoivosena joutunut etsimään neuvoa ja vertaistukea. Mieheni ei varmaan enää kotiin pääse. Kunto huononi radikaalisti mutta lähete laitettiin kotisairaalaan. Nyt se on myöhäistä. Lämmittää mieltä lukea sinun blogiasi. Ja ps. se itäkeskus on ihan ok paikka asua. Kaikki on lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi. Olen hyvin pahoillani miehesi takia ja ymmärrän sinua paremmin kuin luuletkaan. Olen itse käynyt läpi samoja asioita aikoinaan. Piti olla väsymättömän aktiivinen saadakseen tietoa, kysyä ja kuunnella, ottaa selvää. Toivon miehesi kunnon kohentuvan, että saat hänet kotiin vielä. Koskaanhan ei tiedä. Toivon parasta.

      Poista