MUUTTO MIELESSÄ

Tästä talosta muutetaan koko ajan. Joskus keväällä on huppu päällä ja kaikki asunnot tyhjinä. Moni pitkäaikainen asukas lähti jo silloin, kun tieto suurremontista levisi. Minä odotin näin kauan. Suunnitelmatkin muuttuivat matkan varrella. Ystäväni N jo täyttä päätä sisustaa päässään uutta asuntoani kuulemma. Keittiön huomasin olevan aika lailla nykyisen kaltainen. Pöytä mahtuu hyvin ja isäni aikoinaan huutama "maalaiskaappi" samoin. Isä oli innokas huutokaupoissa kävijä. Äiti pelkäsi aina, mitä sieltä taas tulee.

Kävin jättämässä vuokran antajalle eroilmoitukseni. Kiitin 12 vuodesta ja kerroin olleeni "suurin piirtein tyytyväinen".  Kuukausi siis enää tässä kaupunginosassa ja saan sanoa hyvästit kantakaupungille. Nyt jo tuntuu haikealta. Mutta kestän tämän toki kuin mies.

Viking Line houkuttelee merimatkalle Tallinnaan etukortin muodossa. Itse matka ei maksa mitään, mutta kaikki muu kyllä ja sitähän "Viikari" toivoo. Mikäänhän ei ole ilmaista. Näitä Vikingin houkutuksia tulee Katajanokalle silloin tällöin, terminaalihan on kivenheiton päässä. Itäkeskuksessa vältytään näistä, mutta Itis koettaa pitää huolen, että asukkaat eivät unohda tätä ostosparatiisia tai ostoshelvettiä. Itis on osa hollantilaista Wereldhave-konsernia. Kesko ja Helsingin kaupunki omistavat Itiksestä pienen osan. "Itis" on aivan virallinen nimi. Ennen kauppakeskus oli "Itäkeskus", mutta kansa tuppaa lempinimeämään kaiken ja niin "Itis" jäi viralliseksikin. Itäkeskus taas on koko kaupunginosan nimi. Sinne siis minä. Kauaksi laivaterminaaleista ja kaijoista. Ei kuulu enää sumussa laivojen huutoja. Niitäkin tulen kaipaamaan. Iskeekö klaustrofobia, kun ei ole aavaa merta ympärillä? Huomaako puoliso minut pilven reunalta ja että olen muuttanut? Hän oli kyllä tietoinen, että meille muutto tulee talon remontin takia. Kysyi usein "minne me muutetaan?" Mutta me emme yhdessä sitten muuttaneetkaan.