4. lokakuuta 2015

UUDELLE TIELLE

Eilen etsittiin erään ystävän kanssa minulle uutta asuntoa. Katoan kantakaupungista. Vähitellen olen alkanut uskoa, että muuallakin voi asua. En toki Helsinkiä hylkää, mutta Katajanokalle sanon hyvästit. Kulkuyhteydet pitää olla hyvät, talossa hissi ja mielellään huoneistossa parveke. Kaupatkin suhteellisen lähellä toivottavasti.

Olen surutyössä nyt siinä vaiheessa, että en usko minulle käyneen näin. Aivan kuin katselisin vierestä jotakuta toista naista. Oikealla minällä on kaikki hyvin. Näitä vaiheita tulee itsekullekin aivan varmasti. Eteenpäin on ponnisteltava. Olen saanut ystäviltä sekä postitse että blogissa kauniita lauseita ja runoja. Varsinkin saksalaisen Jörg Zinkin sanat menivät suoraan sydämeeni. Siinä puhutaan kapeasta puusillasta, jota pitkin kävellään veden yli edestakaisin murhe ja muistot mukana. Kävellään niin monta kertaa, kunnes käveleminen sillalla johtaa uudelle tielle. Ystäväni oli tekstin seuraksi pannut valkeasta kaarevasta puusillasta kuvan, josta tuli mieleeni Claude Monetin maalaukset. Olen niistä aina pitänyt.

Kotona on kukkia. Osa jo kuihtuneita ja pois heitettyjä. Itken välillä. Ikävöin suunnattomasti. Olen pelännyt kuolemaa, mutta nyt sain jostain voimaa kohdata sen  puolison lähtiessä vierestäni. Olin aivan tyyni ja järkevä. Eräänä päivänä minulle tuli uskomattoman seestynyt olo. Tiesin mieheni päässeen perille ja hänellä oli hyvä olla. Itken omaa yksinäisyyttäni, parasta ystävääni, aviomiestäni, joka antoi minulle hyvän avioliiton kaikkine särmineen, iloineen ja tapahtumineen.

2 kommenttia:

  1. Puolisollasi on varmasti hyvä olla siellä missä hän nyt on. Sinun kannaltasi on niin surullista, että hänen poismenonsa tuli niin yllättäen. Vaikka ei kai se koskaan ole helppoa luopua toisesta. Toivottavasti muistosi teidän yhteiseltä matkalta kuitenkin antavat sinulle voimia jatkaa eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. CurryKaneli, tulihan puolison poismeno sikäli yllättäen, että luulin hänen vielä jaksavan. Muutaman päivän aikana kuitenkin väsyi, hiipui ja alistui. Luopuminen ei ole helppoa koskaan. Näkemiin-sanasta tuli "hyvästi". Muistot ovat tärkeitä ja tällä hetkellä rakkaimpia, mitä minulla on.

      Poista