Kortti raitiovaunumatkailuun kelpasi ja niin ajelin kaupungille. Tosin vain Herkkuun ja ennen Hulluja Päiviä. Niihin en mene. Haikeana ohitin mehukeittohyllyn. Ostinhan vuosien ajan puolisolle, koska paksumpi neste meni ohutta helpommin kurkusta. Ostin ruokaa vain yhdelle henkilölle ja olin aivan kadoksissa. Ajelin ratikassa kotiinkin. Laitan itselleni ruokaa jopa. Vanhaa tottumusta? Uunijuureksia eräänä päivänä. Mausteita, öljyä, hunajaa. Kuten aina ennenkin.
Nyt suunnittelen Ateneumiin menoa. Television uusintasarja impressionismista inspiroi. Aion liikkua, ennen kuin alkaa muutto ja siihen liittyvä pakkaaminen. Olen aivan varma, että lonkassa on tapahtunut luutumista, koska ratikkapysäkille käveleminen ei tuottanut suurempia vaikeuksia. Ilman rollaattoria ei suju. Pitää olla tuki. Mutta väsynyt olen. Saatan nukahtaa päivällä sohvalle, mikä on kohdallani ennen kuulumatonta. Siihen en aiemmin ole pystynyt, saati yrittänyt. Olen ollut ehkä väsyneempi kuin olen tunnustanut.
Enää ei ole papereiden silppuamistakaan suuremmin. Kolme päivää kului siinä työssä. Ei enää reseptejä, diagnooseja, epikriisejä. Olen kaiken säästänyt vuodesta 2003 alkaen. Itkeskelen silloin tällöin, kun mieleen tulee jokin asia puolisosta. Tulee mieleen sellaistakin, joka on ollut unohduksissa. Kaipaan häntä.
Voi sinua! Sureminen on niin rankkaa, että välillä tarvii lepoa, keskellä päivääkin. Toisen pois menon sisäistämiseen menee aikaa ja välillä suru on melkein fyysistä. Kaikki on niin konkreettista, jopa mehukeitto.
VastaaPoistaOlet ajatuksissani.
Sari, kiitos sanoistasi. Todellakin aikaa kuluu, ennen kuin pystyy ajattelemaan läheisen poismenoa totena asiana. Suru koskee.
PoistaOlen joitakin vuosia sitten ollut Hulluijen päivien aikaan Tallinnan Stockmannilla. Hullu oli aika lievä sana sille kaaokselle!
VastaaPoistaOlet jaksanut ja pystynyt melkoisella vauhdilla hoitamaan asioita. Pakolliset on tietysti hoidettavakin, mutta sulla on siis jo uuden kodinkin etsintä menossa. Surutyö vie oman aikansa ja sille on se aika annettava. Teidänkin pitkään liittoonne on varmasti mahtunut monenlaisia asioita ja muistot niistä nousevat nyt mieleen. Anna itsellesi aikaa. Päiväunille, jos väsyttää. Muistoille, ehkä käsittelemättä jääneillekin.
Suunnitelmasi museokäynneistä ja muutenkin liikkeelle ja kaupungille lähdöstä kuulostavat oikein hyviltä. Ja jos kuntosi on kohentunut niin, että voit käyttää ratikkaa liikkumiseen, niin kuulostaa vielä paremmalta. Ihan varmasti liikkeelle lähtemisestä saat voimaa mennä eteenpäin. Elämä kantaa, vaikka sitä ihan aina ei uskoisikaan. Lämpimiä ajatuksia.
Marjatta. Minulla on ollut, ja on, apua ystävästä käytännön asioissa eli juuri esimerkiksi asunnon hankkimisessa. Lonkka tuntuu ehkä siksikin paremmalta, kun en ole enää joutunut sitä rasittamaan kuten ennen. Tekemiset helpottavat oloa, samoin ulos menemiset. Muistoja pulpahtelee mieleen tuon tuosta ja silmiin nousevat kyyneleet. Jokainen päivä on surutyötä. Kiitoksia myötäelämisestäsi.
Poista