Olen kontannut rollaattorilla lähilähikauppaan, joka on lähempänä kuin lähikauppa Stockmann. En ole pariin vuoteen tässä lähilähikaupassa käynyt. Se on suurentunut. En löytänyt mistään mitään. Piti kysyä. Sitten konttasin kotiin ja aion nyt lähteä raitiovaunumatkalle, jos minun vanha korttini vielä kelpaa ja raha on sisällä pysynyt.
Eilen haettiin suihkuttajien suojavaatteet. Minua halattiin, otettiin osaa ja annettiin koko suihkutuspuolen osanottokortti. Itketti. Papereita silppusin taas ahkerasti, joista osa juuttui silppuriin. Piti pinsetillä kaivaa. Lähetin Celiaan sähköpostia, että poistavat puolison ja minut kortistosta. Kuuntelulaite on jo Irikseen palautettu. Pankki haluaa tavata, kun olen saanut valmiiksi sinne tarvittavia asiakirjoja. Työt eivät edes tekemällä lopu. Hyvä niin.
Raahaan iltaisin toisen läppärin yöpöydälle makuukammariin ja kaivan siitä katseltavaa ennen kuin nukahdan. Eilen impressionismista kiinnostava dokumentti. Degas, Pissarro, Monet ja muut kaverit. Tuli mieleen, että voisin alkaa käydä taidenäyttelyissä. Voisin melkein vaikka mitä, enkä tunne syyllisyyttä. Ei puoliso tahdo minun vain itkeskelevän kotona suremassa ikävääni ja yksinäisyyttäni. Siksi haluan uuden kotinikin olevan hyvien kulkuyhteyksien päässä, että pääsen tapahtumien keskelle. Tänäänhän opiskelen pitkän tauon jälkeen ratikan käyttöä. Taksimatkat on ajeltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti