Kävin Vanhassa kauppahallissa ja petyin. Jo ensimmäisen remontin, joskus aikojen alussa, jälkeen halli koki jonkunlaisen inflaation. Seuraavakin pani kärsimään ja nyt tämä. Kahviloita, ruokapaikkoja vieri vieressä, Alko, kevätrullakauppiaita, pari leipämyymälää, lihapuolta tuskin nimeksi, suklaapuoti, jokunen juustomyymälä ja kalakauppias, vihannesmyymälä sinnittelemässä. Hongiston vanhassa pullakojussa on kahvipitkoja vain viikonloppuisin (?). Myyjät seisoskelivat onnettoman näköisinä myymälöissään ja sain pasteerailla aivan yksikseni käytävillä. Kahvilat ja syömäpaikat vetivät väkeä. Hongiston myyjälle kerroin hallin kulta-ajoista, kun minä olin pikkutyttö ja halli pursui asiakkaita, myymälöitä oli kaikkien asiakkaiden tarpeisiin. Nyt kato oli käynyt. Tyhjiä kojupaikkoja riveittäin verhojen takana. Surullista oli katsella Helsingin vanhimman hallin hidasta kitumista.
Kävin myös sukuhaudalla. Vahtimestari odotti hautausmaan pääportilla, samoin ystäväni. Hän kantoi uurnaa, minä työnsin rollaattoria ja vahtimestari näytti tietä. En ole käynyt haudalla yli kahteenkymmeneen vuoteen. Eikä kai kukaan muukaan. Graniittipaasi hiukan sammaloitunut ja sen päällä istui orava. Kuoppa odotti. Sinne panimme puolisoni tuhkan ja minä heitin kourallisen maata. Vahtimestari täytti. Korutonta. Syksyn värjäämiä lehtiä putoili puista. Käännyin poistuessamme vielä katsomaan. Orava oli palannut haudalle. Hiljaisuus oli kaikkialla läsnä.
Vein ystävän kahville Kaivopuiston Karuselliin. Jäin autosta kauppahallin kohdalla, hän ajoi kotiinsa. Minä hallin jälkeen nelosella Katajanokalle. Tänään menemme katsomaan yhtä tai kahtakin asuntoa. Elämä jatkuu.
Hietaniemen halli voi jälleen paremmin. Eiköhän Roslund ym. ole siellä. Hietaniemen halli oli lapsuuteni kauppahalli.
VastaaPoistaUlla, kyllä Hietaniemi petraantuu. Ja eikö Roslund ostanut koko hallin? Näin olen ollut lukevinani. Eikä Hakaniemikään huonosti voi.
PoistaNyt on sitten vaikeimmat ja raskaimmat asiat hoidettu. Hyvä niin. Oikein hyvä myös se, että et ole jäänyt neljän seinän sisälle ja että pystyt liikkumaan myös julkisilla. Asuntoasia selviää ihan varmasti ajallaan. Elämä sekä jatkuu että kantaa.
VastaaPoistaNäin on, Marjatta, vaikka työtä riittää muulla taholla. Julkisilla liikun niin paljon kuin voin, Busseissakin matalalattiaisia. Uskon löytäväni asunnon, olen kyllä vähän kranttukin. Suurin asia kuitenkin helppokulkuisuus.
PoistaElämä jatkuu. Välillä pääsee askeleen eteenpäin ja taas joutuu ottamaan kaksi askelta taaksepäin. Se on surutyötä. Sinulle toivotan voimia ja mielenrauhaa.
VastaaPoistaKiitos, Tuula. Surutyö on tehtävä ja juuri niin kuin sanoit. Onneksi sen ohella on suoritettava käytännön asiat asunnon hakuineen. Työ auttaa,
PoistaHarmi, että kauppahalli on tuolla tolalla nykyään. :( Toivotan onnea asunnon etsintään - löytyköön sopiva & mukava ilman ongelmia.
VastaaPoistaUskon, että suru antaa myös voimaa toteuttaa asioita. Niitä asioita, jotka on pakko tehdä ja joita ei aina ehkä haluaisi. Jaksamista ja tulkoot eteesi pieniä, mukavia yllätyksiä.
Kyllä tämä tästä ajan kanssa, Polgara. "Elämä on muistamista ja toivomista, ei muuta", sanoo V.A.Koskenniemi.
Poista