JÄÄHYVÄISET

Siunaustilaisuus oli juuri sellainen kuin tahdoin sen olevan, koskettava ja lämminhenkinen, vaatimaton ja pienimuotoinen. Pastori puhui kauniisti osoittaen sanansa toisinaan suoraan minulle. Hän puhui puolison harrastuksista, luonteesta, yhdessä olemisestamme. Olin päättänyt olla itkemättä. En onnistunut. Meitä ei ollut kuin kaksi tilaisuudessa papin lisäksi, ystäväni ja minä, jotta tunnelma oli harras ja läheinen. Tunsinhan papin entuudestaan. Olihan hän ollut meillä. Erittäin sympaattinen pappi, vahvasta pappissuvusta lähtöisin.Ystävä oli tukenani kädet toisinaan ympärilläni ja hänetkin pappi huomioi puheessaan. Me laskimme arkulle kaksi valkoista ruusua ja minä jätin miehelleni jäähyväiset aivan hiljaa.

Kävelimme pastorin kanssa parkkipaikalle siinä välittömästi jutellen. Hyvästelimme hänet.Vein ystäväni lounaalle välimerelliseen ravintolaan. Kolme ruokalajia ja kirkasta auringonpaistetta. Muistelimme puolisoa hymyillen ja lämmöllä. Monta muistoa pulpahti kummankin mieleen. Sitten tulimme meille ja minä annoin hänelle pastakoneeni, jota en ole edes käyttänyt koskaan. Se oli mieheni heiniä aikoinaan.  Nyt kone pääsee taas käyttöön ja se tuntuu mukavalta.

Ensi viikolla on uurnan lasku sukuhautaan. Jälleen me kaksi. Sitten palaudumme arkeen ja alkaa totinen asunnon haku.