Niin kävi, että muutan 1.12. Itäkeskukseen. Ihan mukava asunto, joten aion olla tyytyväinen. No, tietysti tulee ikävä Helsingin keskustaa, merta, Kauppatoria, Aleksanterinkatua, nelosen ratikkaa ja Stockmannin kelloa. Eiköhän se siitä. Ja pääsenhän minä niitä tapaamaan, kun ikävä on kova. Ei Itäkeskus nyt vallan periferiaa ole. Tai no...
Meitä oli kolme naista eilen vielä kerran asuntoa tutkailemassa. M tuumi, että jos vielä etsittäisiin, mutta N ja minä olimme toista mieltä. Etsiminen loppui tähän. Pienempi nykyistä se on ja niin piti ollakin. Olosuhteet kun ovat muuttuneet. Piha on kaunis ja suuri, ei portaita missään, hissi vie ja tuo, taloa mainostettu rauhalliseksi. Kävelymatkan päässä kaupat Itiksessä, eikä metroonkaan ole tolkuton matka. Huonomminkin voisi olla. Eihän täälläkään ratikka ole kulkenut kotikatua pitkin. Ehkä minusta tulee Itis-ihminen. Liityn niitten mammaraisten joukkoon, jotka pelaavat hedelmäpelejä päivät pitkät, lipittävät kahvia kahviloissa, istuksivat Itiksen penkeillä ja haluavat keskustella ventovieraitten kanssa. Ehkä minusta tulee nykyistä sosiaalisempi, eikä minua muutaman kuukauden kuluttua erota muista itisläisistä yhtään mikään.
Nyt alkaa vaan armoton pakkaaminen. N on jo antanut neuvoja. Koriste-esineistä aloitetaan. Tyhjiä laatikoita on jo. Lisää tulee. Muuttoauto vie huonekalut, pienemmistä tavaroista selviämme ihanien ystävieni autoilla. Vanhempieni persialainen matto (hyvin vanha ja paremmat päivänsä nähnyt vuosikymmeniä sitten) menee roskikseen. Kaikilla matoilla ei ole sijaa, mutta pannaan rullalle ja klitsuun. Kattovalaisimistakin joudun osasta luopumaan. N sanoi, ettei pölyisiä Itäkeskukseen viedä. Hän osaa puhdistaa kristallit. Minusta pölyiset voisi hyvin viedä ja itse putsaisin ne joskus keväällä. Ei onnistu, sanoi tomerasti ystäväni N. Tästä se siis alkaa. Tämä uusi elämä ja uudessa asunnossa asuminen.
Ihana, että löysit asunnon. Itis on ihan hyvä paikka. Kirjasto on hieno ja Stockakin on, hieman pienempi, mutta on Herkkukin. Sisätilassa on helppo liikkua, kaikkea on lähellä.
VastaaPoistaUlla, myönnän Itäkeskuksessa olevan hyviä puolia ja kunhan totun ja tutustun, niin kaikki hyvin.
PoistaOnnea. Olen lukenut blogiasi pitkään. Monenlaisia käänteitä tulee ihmiselämässä. Kun toinen ovi sulkeutuu, uusi avautuu. Niin sinullekin. Ja sen vanhan oven taakse ei pääse. Voi vain muistella. Nyt uutta kohti avoimin mielin. Ja se sinulla tuntuu olevankin. Käy sääliksi roskiin menevää mattoa, mutta olen niin kaukana, etten voi tulla "auttamaan" sen hävityksessä.
VastaaPoistaIlahduin ikihyviksi, kun kerroit, Talvikki, lukevasi blogiani. Se, että luetaan, on jokaisen kirjoittajan toive. Kiitoksia kannustavista ja lohduttavista sanoista. Uutta kohti tässä mennään, muistellen ja kaivaten. Juu, julmasti vaan mattovanhus roskikseen. Hyvää syksyn jatkoa.
PoistaOnnea asunnonvaihtoon ja uuden kodin laittoon! Hienoa, että näin nopeasti asia eteni ja lopputulos miellyttää. Way to go!
VastaaPoistaKiitoksia, Jutta. Aloinkin jo kyllästyä asunnon etsimiseen ja pelkäsin, etten ikinä löydä sopivaa. Vähän kranttu kun olen.
PoistaOnnea uuteen kotiin! Niin kivalta ja toiveikkaalta vaikutti postauksesi, että hyvä mieli tuli tännekin. Reipasta muuttomieltä!
VastaaPoistaKiitoksia Tuula. Toiveikas olen, että valitsin oikein. Mutta näillä nyt mennään.
PoistaOnnea uuteen kotiin. Kyllä sinä varmasti kotiudut Itikseen ja pääseehän sieltä aina piipahtamaan keskustaan.
VastaaPoistaCurryKaneli, kiitoksia. Lähettelen s-postia Sinulle lähiaikoina.
PoistaMetromatkat ymmärrän ja hyväksyn, Mudetikru, mutta että ihan merikin jossain lähettyvillä. Kiitos toivotuksesta ja kutsu tulee ihan varmasti.
VastaaPoista