Minun on saatava uusi passi. On myös opeteltava sähköisesti varaamaan poliisilaitokselta aika. On tätä ennen mentävä valokuvaamoon. Nämä tehtävä enempiä aikailematta, koska nykyisestä passista loppuu aika. Minulla ei ole henkilökorttia, eikä KELA-kortti kelpaa muualle kuin apteekkiin. Toppaa moni asia, jos ei voi henkilöllisyyttään todistaa. Se kun ei auta, vaikka kuinka jossakin tiskillä vakuutan olevani minä. No, en aio mihinkään matkustaa, mutta jotenkin tämmöinen matkustusdokumentti vaikuttaa asiallisemmalta kuin pieni henkilöllisyystodistusläpyskä. Sitten vielä, että on olemassa ikäänkuin lupa lähteä matkalle, kun on passi. Tässä on kuitenkin ennen passin anomista muuta puuhaa nyt alkavalla viikolla.
Eilisehtoolla katselin ohjelmaa neurooseista. En yleensä tämän kaltaisia katsele, mutta aihe oli minulle niin totaalisen uusi, vaikka olen Monkia seurannutkin, että juutuin sohvaan. Oli pannukakkupala mukana, mutta en tohtinut siihen kajota, kun pari ihmistä kuvaruudussa kamppaili omituisen sairautensa kanssa. Herrahenkilö pyörähti aina oikealle ja kävi "nuorentumassa" kuntosalilla 50 kertaa viikossa. Hän pelkäsi vanhenemista. Eräs rouva oli likakammoinen ja siihen liittyi myös oman ruumiin suolen toiminnot. Vietti kylpyhuoneessa monta tuntia ja pesi käsiä kymmeniä kertoja päivässä. Kumpikin henkilö kävi terapiassa. Rouva parani aika mukavasti, mutta mieshenkilö tahtoi kuntoilla ja vakuutti aivan järjellisesti terapeutille sen olevan hänelle hyväksi. Tosin hän onnistui hiukan toppuuttelemaan kuntosalikäyntejä. Ohjelma päättyi ja minä pääsin syömään pannukakkua.
Luuni ovat vihotelleet viime aikoina. Uutta kiputuntemusta on oikealla lonkassa kummallinen ankara pistely, jonka olen havainnut tarvitsevan poistuakseen hieromista. Hyväksi vai pahaksi? Loppuu kuitenkin. Vaiva ilmaantuu aivan paikoillaan ollen, kun tähän asti liikkuminen on aiheuttanut kipua. No, jos hieromisella helpottuu, hyvä niin. Ja rollaattori helpottaa muuten kulkuani. Polioon sairastunut ruotsalainen Aina Wifalk kehitti 1970-luvulla rollaattorin. Hän ei milloinkaan patentoinut keksintöään, eikä ehkä arvannut, mitenkä tärkeäksi rollaattori on käynyt tuhansille liikuntarajoitteisille ihmisille. Olkaamme hänelle ikuisesti kiitollisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti