NÄIN OLI ENNEN

Historioitsija Kaisa Kyläkoski blogissaan 21.2.2015 kertoo kotikulmiensa historiasta ja sai tietää "milloin nykyään ainoa kulmillamme liikkuva linja 14 aloitti liikennöinnin". Sen alku oli 1930-luvulla. Minun lapsuuteeni  kuului vahvasti bussi 14 ja se oli siihen aikaan trolleybussi. Katolta lähti "tuntosarvet" kadun yläpuolella kulkeviin johtoihin kuten ratikoissa. Bussi kulki pehmeästi ja äänettömästi. Astuin johdinautoon Naistenklinikan pysäkiltä. Se oli kävelymatkan päässä Messeniuksenkadusta, jossa lapsuuteni ja nuoruuteni asuin Taka-Töölössä. Yleensä kuitenkin käytin ratikkaa  ja sen numero oli 3. Mannerheimintiellä lähellä Nordenskiöldinkadun kulmaa oli pysäkki ja sekin aivan kotikatuni päässä. Johdinauto  lopetti liikenteen joskus 1970-luvulla. Mutta toki 14 on yhä liikenteessä, tavallisesti moottoroituna.

Narinkka-sarjan kirjan vuodelta 1979 välissä on Omnibus-peli vuodelta 1890. Siinä mennään hevosvetoisilla "ratikoilla"  ympäriämpäri kaupunkia hiukan epäloogisessa järjestyksessäkin. Mutta tämähän onkin noppapeliä. Hevonen lähtee Rautatieasemalta. Pysäkkejä on Venäläisen teatterin kohdalla ja Edlundin kirjakaupan, unohtamatta Uudenmaan kasarmia ja Konstantininkatua. Pysäkkejä on sata, päätepysäkki meren rannalla lähellä Läntistä laituria. En ole pelannut. Minun peliaikani päättyi Afrikan tähteen. Hevoskulkuneuvo ei noudattanut bussi 14 reittiä, Töölössä en huomannut sen ollenkaan ravaavan. No, Töölö taisi olla enemmänkin vielä 1800-luvulla maalaismaisemaa urbaaninen tulevaisuutensa  kaukana edessäpäin.

Helsingin vanhat korttelinimitykset minua jaksavat kiehtoa. Kysyin kerran taksinkuljettajalta, pyytääkö asiakas milloinkaan ajamaan esimerkiksi Leijonan tai Merisian kortteliin? Ei pyydä kuulemma. Kataja on Katajanokalla, Peipponen ja Salakka  eteläisessä osassa  kaupunkia. Ainakin keskustassa on talojen kulmissa niiden nimet. Leopardi ja Sarvikuono jne.

Narinkka-kirjassa (1977-1978) on Marja Pehkosen kirjoitus Laivanvarustajankatu 7:stä, Ulriikaporin seudulta Punanotkon huvila-alueella. Se on Salakan korttelia. Pari sataa vuotta sitten sekin alue oli pykätty täyteen puutaloja. Suunnitelmissa oli myös panna näille alueille tehtaita, mutta sitten arveltiin tuulien kuljettavan savua kaupungin ylle. Ajatuksesta luovuttiin.

Kaupunginosat olivat "parempia" ja "huonompia". Salakan kortteli oli työläiskortteli. Alueen työläiset  alkoivat perustaa osakeyhtiöitä saadakseen parempia asuntoja. Kaupungin asukasluku 1880-1910 oli jo kolminkertaistunut, asuntoja tarvittiin. Puutaloja purettiin ja paikalle alkoi kohota jugendtyyliä lähenteleviä rakennuksia torneineen ja muine ulokkeineen. Arkkitehdit piirtelivät mieluummin "parempiin" kaupunginosiin ja näin ollen "huonommat" jäivät rakennusmestarijugendsuunnittelijoiden kontolle. Tämä tyyli oli näkyvissä Ullanlinnan eteläisessä osassa, "yksinkertaistettu jugend". Toinen maailmansota aiheutti katoa ja vanhojen tuhoutuneiden talojen paikalle rakennettiin uutta. Nykyisin alueella on rakennuskielto, on säilytettävä asuinkortteleiden luonne ja estää konttoristuminen.

Minä asun entisessä "huonommassa" osassa Helsinkiä. Katajanokka oli käsityöläisten, kalastajien, salakapakkapitäjien, ukkojen ja akkojen aluetta kaikkine kotieläimineen, jotka joskus karkasivat savisille kyläraiteille. Sitten tulla jyrisi tännekin jugendtyyli ja jo kallellaan olevat puuhökkelit saivat ihmisineen väistyä.