LEIKKAUSTA SEURAAMASSA

Puoliso aamulla Iho- ja Allergiasairaalaan toistamiseen. Nyt poistettiin kaksi luomea, toinen jäädyttämällä ja toinen leikkauksella. Sain seurata toimenpiteitä. En ole aikaisemmin leikkausta nähnyt kuin televisiossa. Molemmat luomipaikat puudutettiin. Lääkäri piirsi toisen luomen ympärille neliön, puhdisti ja tarttui skalpelliin ja viilsi. Neliö lähti kauniisti. Kysyin huolestuneena, aikoohan panna nahankappaleen takaisin ilman luomea? Ommellaan vain, sanoi, iho antaa myöten. Noin 3x3 senttimetrin kokoinen aukko ommeltiin ja nahankappale pantiin purkkiin hävitettäväksi tai tutkittavaksi. Ompeleita tuli kahteen kerrokseen, joista toiset sulaa aikanaan ja toiset poistetaan maaliskuun alussa.

Potilas käännettiin ja tohtori kävi selkäluomen kimppuun tai siihen, mitä siitä oli vielä, sillä Kotisairaalan lääkäri oli päällimmäisen kerroksen jo aikaisemmin kaapinut. Puhdistettiin ja aloitettiin jäädytys. Kaksi kertaa. Tämän joudun puhdistamaan päivittäin ja toivon tekeväni sen niin, etteivät bakteerit pääse paikkaa tulehduttamaan.

Istuin tuolissa ja katselin molemmat toimenpiteet suurella kiinnostuksella. Puolison olin kotona rauhoittanut Diapamilla ja se teki hienosti tehtävänsä. Mies  oli kiltti ja tokkurainen, unelias ja vaati saada kesken kaiken ruokaa. Hoitaja juotti pillillä hiukan vettä. Koko asiaan meni aikaa hiukan yli puoli tuntia. Sain kirjalliset ohjeet, kiitin tohtoria ja hoitajia ja jäimme odottamaan kotimatkalle ambulanssia, jonka olin siinä samalla tilannut saatuani tarkemman ajan tietää.

Puoliso nukkuu nyt lounaan syötyään ja minä riensin kertomaan blogiin leikkaustapahtumasta. Olihan hieno ja minulle ainutlaatuinen kokemus.