2. helmikuuta 2015

PESUAIKA JA SEN MAKSU

Jaahas, kysyin tänään pesuhoitajilta aikaa, kuinka kauan olivat. Nykyisin heillä on jonkinlainen kellokorttisysteemi. Matkapuhelimella merkitään tulo- ja lähtöajat meillä seinässä olevassa laitteessa.

Olivat kuulemma 20 min per henkilö. Meillä käy kaksi pesijää. Olen tähän asti luullut, että kaupunki ei tunne pienempää aikaa kuin tunti, joka meiltä on alusta asti laskutettu. Onkin niin, että laskutus tapahtuu ajasta, joka on meillä oltu eli molemmilta henkilöiltä yhteensä 40 min. Tämä aika on heiltä aina kulunut, jos ei vähempikin. Nyt asia tarkistetaan. Olen sitä mieltä, että oikeudenmukaisuus tässäkin asiassa olisi oikein. Koskaan eivät ole saaneet aikaan enempää kuin suurinpiirtein kahdelta tämä 40 min. Usein sitäkin vähemmän, koska meillä ei tehdä mitään muuta kuin mies pesaistaan. Pitäisikö minulla olla heidän täällä ollessaan kello framilla ja kädessä?

Viikonloppu meni ihan mukavasti. Soitin C:lle ja hän pyysi odottamaan puhelimessa, kun kuuntelee radiosta jonkun ohjelman loppuun.  Ällistyin niin, että en meinannut huomata panna hanttiin. Lopulta sain sanotuksi etten moiseen suostu, vaan palataan asiaan joskus toisen kerran. Joku raja sentään ystävyydessäkin. C:lle on vaikeaa soittaa. Milloin hän kuuntelee radiota, milloin katselee televisiota ja milloin taas talitintit tarvitsevat ikkunan takana pähkinöitä. Minä taas olen semmoinen, että pidän ystävien puhelinsoittoa aina tärkeämpänä, ellei kysymyksessä ole puolison hoitotoimenpide. Silloin en yleensä edes soittoon vastaa.  No, C on omanlaisensa ja hiukan originelli.

Kuuntelin taas kerran Roman Schatzin kirjaa suomalaisuudesta, enkä voi sille mitään, että nauran kirjaa kuunnellessani. Ei kai pitäisi, vaan pitäisi vähän hävetä. Olemmeko todella tuommoisia? Tiedän senkin, että Schatz  on rakkaudella ja lämmöllä kirjan kirjoittanut tarkkailtuaan meitä ja käytöstämme vuosien ajan. Me olemme joku kummajaiskansa muitten kansojen joukossa. Vai olemmeko? Istutaanko missään muussa maassa alastomana muurahaispesässä?  Uhmataanko kuolemaa missään muualla kuin Suomessa, kun sauna on lämmitetty ihmiskeholle liian kuumaksi? Kerranhan eräs venäläinen kilpailija kuoli kuumuusvammoihinsa. Miksi meidän pitää kilpailla ja olla parhaita mitä hulluimmissa lajeissa? Eukonkanto? Jalkapalloa suossa? Kuka on hengittämättä kauimmin? Hei, ajatelkaa nyt vähän.


























2 kommenttia:

  1. Niin vain me suomalaiset olemme nuin pöhlöjä :)
    *nauraa* Roman Schatz katselee ja kirjoittaa onneksi aika kiltisti meistä suomalaisista.Pidän hänen tyylistään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mudetikru,hei. Juu, ja Schatz panee meidät jopa hymyilemään itsellemme. Eikä se aina ole helppo juttu.

      Poista