Muutamat ystäväpuhelut soittelin jo eilen, tänään taas myöhemmin. Minulla on muutamia ystäviä, jotka ovat seurassani roikkuneet vuosikymmenet. Jotkut valmistavan koulun ensimmäiseltä luokalta lähtien. Kansakouluahan en ole käynyt. Minut talutettiin Urheilukadulle Töölön yhteiskoulun valmistavaan kouluun ensimmäiselle luokalle ja sieltä sitten aikanaan pyrin saman talon oppikouluun. Siihen aikaan pyrittiin ja lujasti. Mitattiin kelpaavuutta. Joskus näiden vanhojen ystävien kanssa muistellaan ja mikäs sen sopivampaa siihen kuin ystävänpäivä.
Tipahti luukusta Suomi-USA-lehti. Äitini ilmoitti minut kanssaan joskus maailmassa Suomi-Amerikka Yhdistysten liittoon. Jäsennumeroni on alle 700 ja olen ainaisjäsen. Koskaan en ole USAssa ollut, enkä edes yhdistyksen kokouksissa. Äiti oli aktiivinen jäsen. Luen suurella mielenkiinnolla lehden ja nytkin on juttu pari viikkoa kestävästä laivamatkasta yli Atlantin Uuteen Maailmaan. Haaveilin nuorena tästä matkasta ja jotkut ystävistäni sen tekivätkin. Tämän matkan, josta lehti kertoo, teki Risto Kuparinen Turussa rakennetulla Independence of the Seas-laivalla (maailman kolmanneksi suurin matkustaja-alus). Englannista kaikki alkoi ja päättyi aikanaan Fort Lauderdaleen. Laivassa luksusta, 13 hyttikerrosta, juoksurata, uima-altaita, golfsimulaattori, luistinrata, kasino, surffiallas ja teatteri muun muassa. Aika kului, vaikka monta yötä Kuparinen merellä nukkui ja välillä "meri oli aika kuoppainen". Jos olisi valta niin kuin on mieli, lähtisin vieläkin. Onnellinen Kuparinen!
Löysin taas eilen hienon elokuvan katseltavakseni. Kuolleiden runoilijoiden seura. Peter Weir ohjannut 1989 ja elokuva on vahvasti oscaroitu. Robin Williams John Keating-nimisenä äidinkielen opettajana poikakoulussa vuonna 1950. Hänellä on muista opettajista poikkeavat opetustavat, jota kollegat paheksuvat. Opettaa poikia vapaiksi ja taiteilijoiksi, kirjailijoiksi, ajatteleviksi ihmisiksi, vahvan itsetunnon omaaviksi miehiksi, jotka uskaltavat olla oma itsensä. Leffan koko juoni on mielenkiintoinen, mutta ei loppu hyvin, kaikki hyvin-tyylillä, sillä Keating ikävän juonittelun tuloksena saa koulusta potkut.
Hyvää ystävänpäivää.
Vastasiko se valmistava koulu tavallista kansakoulua vai poikkesiko se siitä jotenkin? Minun tietääkseni täällä Kotkassa ei ole sellaista ollutkaan. Käytiin kansakoulua neljä tai viisi luokkaa ja sitten lähdettiin oppikouluihin. Kansakouluun jääville oli sitten vielä kansalaiskoulu. Vastasiko nykypäivän kymppiluokkaa, en tiedä. On koulunkäynti ja termitkin muuttuneet niistä päivistä.
VastaaPoistaHyvää Ystävänpäivää!
Marjatta, tavallista vastasi ja sieltä pyrittiin oppariin jo kolmannelta luokalta, johon valmistava koulu päättyikin. Niitä oli Helsingissä joitakin oppikoulujen yhteydessä.
VastaaPoistaHyvää Ystävänpäivää Sinullekin Kotkaan.
Hyvää Ystävänpäivää Sinulle.
VastaaPoistaKiitos, Ulla.
PoistaLämmintä ja vähän myöhäistä Ystävänpäivää sekä Laskiaista! :)
VastaaPoistaKiitos kaunis, Polgara.
PoistaOletko lukenut blogia nimeltä Pingurun. Uskon sen kiinnostavan Sinua. Tämä nuori nainen on löytänyt roskalavalta vanhoja päiväkirjoja. Ainakin 40-luvulta. Tosi hienoa ajankuvaa ja on siellä toki muutakin. Hyvää kevään odottelua!
VastaaPoistaHyvä Anonyymi. Poikkesin 1940-luvun tyttöjen luo, kiitos vinkistä. Herttaista, kovin herttaista tekstiä ensin pienemmän tytön ajatusmaailmasta ja myöhemmin nuoren neidon. Siinä iässä tunteet jylläävät, tykkäämiset ja ei-tykkäämiset ovat niin totisia. Ihan viehättävää luettavaa aikojen takaa. Palaan Pingurun blogiin toistekin.
Poista