21. helmikuuta 2015

RAUHALLISTA VIIKONLOPPUA

Kaksi vilkasta viikkoa takanapäin, jolloin melkein jokaisena päivänä ohjelmaa. Nyt hiljenee. Ompeleet pois maaliskuun alussa puolisolta. Ehdottivat sairaalassa kotiapua ottamaan, kun tulevat pesemään. Se on vieläkin vaikeampaa kuin vaipanvaihto. Niin että ei.

Jokaiselle kotiapuhoitajalle ei kuulemma koulutuksen aikana opeteta vuodepotilaan vaipan vaihtoa. Meillä siis vaikeuksia puolison palauduttua suihkusta. Pannaanko vaippa vuoteen reunalle ja sihdataan mies sen päälle istumaan? Ei, ei se oikein onnistu. No entäs sitten, jos pannaan vaippa valmiiksi pitkittäin vuoteeseen ja nostetaan mies sen päälle? Sekään ei aina osu kohdalleen. Miestä nostetaan uudestaan, mutta huonoin tuloksin.  Eikö tämä nyt millään onnistu? Ei.   

Katselin nyt aamulla matkadokumenttia Norjasta. Nimeä en enää muista, enkä toimittajankaan, joka siinä matkaa teki. Ohjelma oli hieno ja Norjan maisemat henkeä salpaavan kauniit vuorineen, vesiputouksineen, vuonoineen koko matkalla etelästä pohjoiseen. Turska on Norjassa arvokala, tiesittekö sen? Tähänastisen elämäni parhaan turska-aterian olen saanut Norjan Finnmarkin Altassa. Vastapyydettyä turskaa merelle tuoksuen somasti lautaselle asetettuna lisukkeineen. Puoliso ja minä olimme juuri nauttineet Altan esihistoriallisista kalliopiirroksista ja olimme valmiit hyvälle aterialle. Itse en osaa turskaa valmistaa. Paistettuna se hajoaa jo pannussa. Kuha pysyy tämmöisen taitamattoman käsissä koossa ja sitä meillä on tänäänkin lounaaksi. Oulunjärven kuhaa. Turskaa ei todellakaan arvosteta meillä Suomessa sille kuuluvalla kunnioituksella, mikä on virhe ja sääli. Se on hieno kala ja kuuluu muuhunkin kuin kalapuikkoihin pakastealtaassa. Tämän aliarvostamisen huomaa kalatiskeilläkin. Kuhafileet siika- ja haukifileiden kanssa tekee kauppansa. Turskan yli asiakkaiden katseet hyppäävät. Pitäisikö se paistaa nahan kanssa koossa pysyäkseen? Ehkä vielä opin.

Mukavaa viikonloppua.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti