Eilen tuuraajapäivä ja minä väsyin totaalisesti kaupungilla. Oli kuitenkin valmistettava kotiin tultua lounas, purettava ruokakassit ja hetki juteltava tuuraajan kanssa. Syötin puolison ja söin vähän itsekin. Kellahdin sohvalle ja nukahdin. Heräsin puhelimen ääneen. N soitti. Puhdistin puolison luomikohdan, panin voidetta ja uuden siteen. Oli jo iltapäiväkeiton aika. Iltapala aikanaan ja menin aika varhain nukkumaan. Siinä päivä kuten muutkin paitsi se väsymys oli ylimääräistä.
Helsingin kaupunki on pihistänyt päivittäisestä kotiin tuoduista ruoka-annoksista juoman/maidon, leivän ja sen päällä olevan levitteen ikäihmisiltä. Kuitenkin annoksen hinta on 9,50€. Sama summa, jolla saa kaupungilla vaatimattomissa ravintoloissa koko lounaan. Mitä kaupunki keksii vielä lisää piinatakseen vanhuksia? Yksin asuvia, yksin eläviä, vain kotiapujen varassa olevia. Omassa kodissa asumista pidetään ihanteellisena ratkaisuna ja se olisikin, jos hoito olisi sen mukaista. Laitospaikkoja vähennetty, mutta kotihoitoa ja ruoka-apua ei ole parannettu. Helsinki tuskin voi puhua rahapulasta, kun on kaavailtu Guggenheimin museota ja uuden Keskuskirjaston rakentaminen on vasaralla nuijittu alkavaksi. Minäkin iloitsin kirjastosta, mutta en enää kuultuani kaupungin vieneen Palmian ateriapalvelussa vanhuksilta leivän ja ruokajuoman. On kuulemma oikein kyselty ja tämä vaihtoehto ilman leipää, levitettä ja juomaa on ollut suosittu. Oliko toisena vaihtoehtona leipä, levite ja juoma ilman ruokaa? Verrattiin useita muita kaupunkeja Suomessa. Pitäisikö kotiavun turvin yksin kotonaan asuvien ikäihmisten muuttaa Helsingistä esimerkiksi Turkuun saadakseen kunnollisen päivittäisen aterian ateriapalvelulta?
Katselin Teemalta Andrew Graham-Dixonin ohjelman Kiinan taiteesta tuhansia vuosia sitten terrakotta-armeijaakaan unohtamatta. Osa armeijasta marssi Tampereen Vapriikkiin näytteille vuonna 2013. Hieno ohjelma jälleen Teemalla, joka vielä jatkuu Kiinan taiteen merkeissä. Kiinalaiset osasivat paljon muutakin kuin ruudin keksimisen. Yhdessä säilyneessä salissa erään temppelin alapuolella hiekan alla luolissa oli näytillä seinät täynnä henkeä salpaavia kuvia, modernista modernimpia. Ei uskoisi, että puolitoista tuhatta vuotta sitten tehtiin jollain lailla ekspressionismiin viittaavia teoksia. Nämä buddhalaiset maalaukset hämmästyttivät minua ja myös Graham-Dixonia suunnattomasti. Kiina on täynnä arvoituksia, joita löydetään sattumalta, kuten terrakottasotilaatkin maajussin lapion osuessa soturin päälakeen etsiessään mailtaan kaivon paikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti