Niin kiirettä piti eilen, että en yhtään tykännyt. Lounas puolisolle tavallista aikaisemmin pesunaisten takia. Tulivat tavallista myöhemmin kuitenkin. Sitten oli tuuraajan odottelua. Minuuttipeliksi meni, että ehdin kampaajalle. Käväisin Hakaniemen hallissa ja ostin kampaajalle kukkia. Kiitokseksi, kun sovittaa minut aina johonkin väliin. Ostin muutakin hallista. Ostin villisikaa. Sitten kiireellä kotiin päästämään tuuraaja pois. Tänään ei ole mitään. Sitten jatkuu taas.
Keskiolut Alkoon, sanoo Keskusta. No kappas vaan, taas koetetaan saada suomalaisten viinanhimo säyseämmäksi. Minä en tämmöiseen holhoamiseen usko. Suomalainen on kuin Jeppe Niilonpoika, se juo, kun tahtoo, eikä edes kysy miksi. Jos keskiolut on Alko-tavaraa, tulee kassiin muutakin kuin olutta, tämä on vissi asia. Ja miten käy pikkukauppojen, jotka ovat melkein oluella eläneet? Välillä Suomessa taas vastaavasti hohkataan, että viinit maitokauppoihin. Haastateltiin ihmisiä kadulla tästä uudesta olutasiasta. "Ihan sama, kun en olutta juo", oli yksi kommentti. "Menköön vaan Alkoon", sanoi toinen. Joku oli kuitenkin sitä mieltä, että hullun hommaa ja taaksepäin menoa. Viinakortit takaisin. Tai tykkänään stoppi alkoholille, kuten joskus olikin. Sen nimi oli kieltolaki. Pitkäripasen ukset säppiin ja salaiset viinakannut pöheikköön pulputtamaan. Ja sata raipaniskua sille, joka lakia rikkoo. Onhan niitä maita maailmassa, joissa alkoholin juomisesta voidaan rangaista kuolemalla.
Nukun taas huonommin kuin ennen. Enkä aina tahtoisi ottaa nukahtamispilleriäkään. Toisaalta hereillä kieriskeleminen vuoteessa on ikävääkin ikävämpää ja silloin se vasta on ikävää. Osaan kyllä kulkea rollaattorilla pilkkopimeässäkin aivan hiljaa. Minulle on kehittynyt jonkunlainen yönäkö tai sitten olen entisessä elämässä ollut kissaeläin ja taito on siirtynyt mukana. Äänikirjaakaan ei jaksa aina kuunnella. Nyt on menossa Hannu Mäkelää. Taivaskanavilta tulee öisinkin ohjelmaa, mutta kun minusta on tullut ylen valikoivakin nykyisin ohjelmien suhteen. En jaksa enää himphamppua, kuten kerroin kampaajallekin eilen. Katselin hiljattain muurahaisia. Niitä oli miljoonittain marssimassa viidakossa ihailtavan järjestelmällisesti. Matkan varrella ahmivat kitaansa kaiken elävän vastaantulevan. Minua alkoi armottomasti kutittaa, kuten aina paljosta määrästä hyönteisiä ja piti joko alkaa raapia tai vaihtaa kanavaa. Vaihdoin kanavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti