Nukuin yön mahdottoman hyvin, myös puoliso. Ei inahdustakaan viereisestä vuoteesta kuulunut. Vain sähköpatja äänteli puolison kääntyillessä. Aamutoimet suoritettu. Juon maitokahvia, kirjoitan ja katselen ikkunasta syksyä.
Jaahas, viiva pannaan taas seiskaan ja q- ja z-kirjaimetkin saavat oman viivan.Minua opetettiin kirjoittamaan valmistavassa koulussa erilainen kaunokirjoitus-z. Se oli semmoinen kaunis koukeroinen z, jonka alle sain usein pisteen vihossani. Opettaja kiersi luokassa ja merkitsi kauniit kirjaimet pisteellä. Vieläkin käsinkirjoituksessa teen tämän oppimani z-kirjaimen. Se on helpompi kirjoittaa kuin nykyajan z.Kuinka moni minun z-kirjaimeni sitten mieltää z-kirjaimeksi, se on jo toinen juttu. Jos silloin niin kutsutuilla tikkukirjaimilla z kirjoitettiin, niin siinä oli viiva. Minun valmistavakouluaikani oli viiva-aikaa.
Tarzan on suomeksi ollut lapsuudessani lausuttuna Tartsan, vaikka z:n pitäisi kuulua fiinisti soinnillisena ässänä. Kyllä meistä vielä moni päästää suustaan vanhan ja tutun ts:än vastoin Kotimaisten kielten keskuksen opetusta. Kaksi konsonanttiakin sanan alussa voi vaikeuksia tuottaa, mutta reenauksella opimme ne sekä soinnikkaan ässän.
Uusi patja puolisolle tuotiin. Olisi viety vanha sähköinen pois, mutta eihän se onnistunut, kun puoliso on sen päällä ja patjan tyhjennys vaatii vähintäänkin insinööritaitoja.Siispä uusi on maanantaihin asti tehtaan pakkauksessa ja vanha miehen alla. Silloin kotiapupesijähoitajien pitäisi saada vaihto aikaan. Ja tämänhän lupasi yksikön ohjaaja minulle puhelimessa, kun hätäpäissäni soitin ja apua pyysin. Tulee mielenkiintoinen maanantai. Niin ja me saimme myös liukulevyn. Sen myötä ja avustuksella saan puolison vuoteesta ja vuoteeseen vaikka pyörätuolista. Ainakin la-hoidossa sain. Nostolaite kuitenkin tarpeen, jos puolison kunto sitä tarvitsee.
Oikein hyvä, että saatte lisää apuvälineitä niin sujuu kotona oleminen kevyemmin ihan niitä sinun nivelvaivojakin ajatellen. Toivottavasti myös puolison piristynyt tila jatkuu. Oliko nyt niin, että hän on taas toistaiseksi kotona?
VastaaPoistaLuulen, että olemme aika samaa ikäluokkaa ja kyllä, meille aikanaan opetettu kaunokirjoitus oli hyvin erinäköistä kuin nykyään lapsille opetettava. Nykyinen lähentelee minusta tekstausta, joka on ihan eri tapa kirjoittaa.
Kiitoksia, Marjatta, kommentista. Ja kyllä, puoliso taas kotona. Seuraavan la-hoitoajan olen varannut marraskuussa. Luuni kun näköjään suorastaan vaativat lepoa ja se onnistuu vain intervallihoitojen aikana.
VastaaPoistaKyllä näin on, että nykyajan lapset eivät sitä vanhaa kaunokirjoitusta taida, tokko osaavat sitä lukeakaan. Mukavaa lokakuuta Sinulle.