Törmäsin jälleen erään toimittajan käyttämään sanaan ulkolainen. Jo Rauni Vornanen 1970-luvulla teilasi sanan kirjassaan Sano se suomeksi (Otava 1972) liittämällä sen "kehnoon puhekieleen". Oikea ilmaisu on substantiivina "ulkomaalainen" ja adjektiivina "ulkomainen". Samoilla linjoilla on myös Kotimaisten kielten keskus (Kotus): "ulkolainen on ulkomaisen ja ulkomaalaisen huono yhdistelmä, jota ei pitäisi käyttää ollenkaan". Kuitenkin ulkolainen-sanaa kuulee jatkuvasti ja näkee jopa kirjoitettuna.
"Ulkolainen" kuuluu sanoihin, joka on minulla syvässä boikotissa kuten "kaa" (=kanssa) ja about-sana outona hyppäyksenä suomenkielisessä lauseessa. Nuoriso aloitti tämän kaikinpuolisen englannin ymppäämisen suomenkieleen ja nyt tapaa käyttävät aivan fiksutkin aikuiset. En tosin ole kuullut televisiohaastatteluissa, en esitelmöitsijöiden, enkä kansanedustajien tai ministerien käyttävän julkisuudessa. "Kaa" on erään blogiystäväni mukaan murresana Kotkan seudulla. Miten se on levinnyt muuallekin maahan, sitä en tiedä. Vai onko ollut meillä muualla vaikeaa lausua sanansisäisesti kolmen konsonantin jono "nss"?
Kieli muuttuu ja kehittyy. Totta kai. "Alkaa alkamaankin" hyväksytään nykyisin kelvolliseksi puhekielessä. Vanha suomenkielen opettajani kääntyy haudassa, koska hänelle oli sydämen asiana oikaista, jos joku oppilas sanoi alkavansa lukemaan. Kirjakieleen alkaminen alkamaan ei ole vielä hyväksytty. Sanat ja sanonnat, kun niitä tarpeeksi kauan "huonona" kielenä käytetään, otetaan aikanaan kirjakieleen käyttöön ja Nykysuomen sanakirjaan. Ehkä nämäkin minun nyt epäsuosiooni päässeet sanat joskus ovat hyvää suomea ja hyväksyttävää kirjakieltä.
Minä se taas tässä olen tietävinäni suomenkielen sanojen oikeasta käytöstä, vaikka teen virheitä itsekin. Mutta eikös juuri ne ihmiset ole näitä besserwissereitä, jotka eivät tiedä juurikaan mitään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti