Kun olin lapsi, hämmästelin sitä ihmetysten tulvaa vanhempieni ystäviltä, jotka tulivat kotoaan maalta ensimmäistä kertaa Helsinkiin. Asiat olivat tietysti minulle ilmiselviä ja jokapäiväisiä. Vierailulle tultiin yleensä talvisydännä maalaistalon vetäessä henkeä syystöiden jälkeen ja uinahtaessa hetken ennen kevätkylvöjä. Navettaa ja tallia huolsivat naapurit isäntäväen ollessa pääkaupungissa.
Lunta oli paljon. Ihmiset flaneerailivat jalkakäytävien reunostoja kiertävien lumivallien keskellä kuin valkoisessa kuilussa. Kuorma-autot ajelivat lumilasteineen ohi purkaakseen kuormansa lumelle varattuun paikkaan. Lapioilla auton lava täytettiin ja välillä juotiin lämmikkeeksi kahvia harmaan villasukan peittämästä pullosta. Talvet olivat pakkasen täyttämiä, kaduilla hiihdettiin, puusukset luistivat, kelkkamäet lapsia täynnä.
Vanhempani näyttivät vierailleen kaupunkia. Veivät Fazerin kahvilaan Kluuvikadulla. Presidentin linnaa katseltiin kunnioittaen. Elettiin J.K.Paasikiven aikaa. Tove Janssonin ensimmäinen Muumi-kirja Småtrollet och den stora översvämningen oli jo ilmestynyt. Mika Waltari saanut valmiiksi Sinuhen ja tänä päivänä jälleen julkisuudessa olevan Olavi Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu oli uutuuttaan kirjakauppojen myyntipöydillä. Kemian Nobel-palkinto oli annettu Suomeen A.I. Virtaselle. Sota oli ohi, Helsinkiä korjailtiin.
Iltaa istuessa vanhempieni olohuoneessa, puhuttiin politiikkaa sotaa unohtamatta. Sen kynnet eivät ulottuneet vieraiden pihapiiriin eteläisellä Pohjanmaalla. Elettiin pitkälti kuten ennenkin. Tuskin tietäen Hitlerin vierailusta Mannerheimin syntymäpäivillä. Mitä nyt radiosta oli kuultu. Muualla riehuneesta sodan melskeestä huolimatta oli lehmät lypsettävä, vainiot hoidettava, kylvöt tehtävä. Suurimmilta runnomisilta säästynyt Helsinkikin oli kovin kaukana. Sitten sinne tehtiin matka, että voitaisiin sanoa käyneensä. Eipä tuo kummonen ollut, kerrottiin myöhemmin. Luminen, kylmän merituulen ympäröimä iso kylä ihmisineen, kauppoineen ja kaikkine turhuuksineen.
Toista kertaa ei tänne tultu. Vaasa riitti ja se oli huomattavasti lähempänäkin. Aikanaan tutustuin aikuisena vanhempieni silloisten vieraitten jo niinikään varttuneisiin lapsiin. Hekin tekivät ensivisiitin Helsinkiin vasta vuosien kuluttua. Ei ollut aiemmin asiaa. Seinäjoelta sai kaiken ja asiatkin toimitettua. Mitä sitä bensaa pitemmästi kuluttamaan. Helsinki kun ei ole mikään maailman napa. Ei ollut silloin, eikä ole nytkään. Napa tai ei, rakastan kaupunkiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti