Tuo valkoinen ulkona maassa on lunta. Tosin ohut kerros mutta kuitenkin. Puissa on vielä jonkun verran rypistyneitä ja kutistuneita keltaisia lehtiä. Niin vähän, että koko kesän piilossa ollut vastapäinen talo näkyy hyvin. Pakkasta pari astetta.
Japanilainen Sugiyama Sampu (1647-1732) sanoo haiku-runossa:
ENSI LUMI
Lähden uhalla,
että vaikka vilustun
lunta katsomaan.
(suom. G.J. Ramstedt)
Näin minä teen, kun vien roskat. Kauhulla jo ajattelen kinoksia pihalla. Käykö aura ja koska? Saanko rollaattorin kulkemaan? Ja koska hiivatissa pääsen liikkumaan ilman apuvälinettä?
Puolison lääkityksessä epäselvyyttä. Hain apteekista pillereitä ja siellä oli koneella tieto 10 mg. Minulla taas lääkejakolistoissa 5 mg. Soitin kotiapuun, jonka lääkärin hoidossa puoliso kuulemma etupäässä on kotisairaalan lääkäristä huolimatta. Luvattiin asia selvittää. Selvitettiin. Oikein on 10 mg. Saan kotiavun sairaanhoitajalta uuden lääkelistan.
Kun aloitin toistakymmentä vuotta sitten omaishoitajuuteni, ei omaishoitajille ollut minkäänlaista koulutusta. Nykyisin on. Ennen aloitimme kyselemällä, kyselemällä ja kyselemällä. Otettiin itse selvää. Jos tunsimme jonkun toisen omaishoitajan, häneltä sai korvaamattomia tietoja. Opimme kantapään kautta. Käytimme naisen hoivavaistoa hyväksemme sekä ihan puhdasta talonpoikaisjärkeä hoitotoimenpiteissä.Oma sosiaaliohjaaja sosiaalitoimistossa on yhä se henkilö, jonka puoleen voi kiperissä asioissa kääntyä ja hän ohjaa eteenpäin. Ilman tätä instanssia olisin monen muun omaishoitajan lailla hukassa. Tosin kaikki eivät halua olla yhteydessä "sossuun". Häpeävät, vaikka omaishoitaja ei olekaan taloudellista apua kinuamassa. Virallisillehan kuuluu palkkio. Sen maksamista halutaan Kelaan. Tätä en kannata. Olen varma, että tulee muutoksia ja huonompaan suuntaan omaishoitajan kannalta.
Nyt kengät jalkaan ja ensilunta ihmettelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti