Kaikki eilen keltaista Stockalla ja muovikääreitten alla. Tänään alkoi Hullut Päivät kello 7 aamulla. Silloin minä jo olin lääkitsemässä puolisoa ja työntämässä puuroa hänen suuhunsa. Eilen kyllä asioilla, C5-kirjekuoria, postimerkkejä, apteekkitavaraa ja ruokaa. Tosin Herkkukin toi. Tuuraajia oli kaksi sillä aikaa, toinen vanha konkari ja toinen oppityttö. Vaippalähetyskin oli tullut. Eikä uusi patja vieläkään paikoillaan. Tekivät taas kotiavussa oharin. Jälleen kerran. Ja ilmoittamatta.
Silakkamarkkinat jäivät väliin. Parina viime syksynä on näin käynyt. No, onhan siellä pasteerailtu aikoinaan jo lapsesta lähtien, että tuttua on touhu. Kun olin nuori rouva, ostin oikein puisen silakkanelikon. Oli parvekkeella ja sieltä hain. Nykyisin ei enää myynnissä ainakaan puisia. Niin moni asia kohdallani jo mennyttä aikaa, että joskus ihan hävettää. Kivaa kuitenkin ollut ja on.
Juttelin puhelimessa L:n kanssa. Ressukka palelee täällä pohjoisen syksyssä ja kaiholla muistaa ympärivuotista lämpöä asuessaan eteläisessä Afrikassa. Minulle tämmöinen sää vielä passaa, mutta parikymmenasteinen pakkanen, tuuli ja nivusiin asti lumi alkavat olla liikaa. H, toinen ystäväni, Alanyassa pääsee kuin koira veräjästä koko hommasta. Lähetin sähköpostia, mutta ehkä asettuminen aloille vie aikaa, ettei ole vastannut. Itse pakenin illalla Caprille Axel Munthen (1857-1940) kanssa. Ties kuinka monennetta kertaa. Minua viehättää suuresti tämä huvilan meren rannalla omistanut mies, lääkäri ja kirjailija. Viehättynyt hänestä oli moni muukin nainen ihan Ruotsin kruununprinsessa Victoriasta (1862-1930) lähtien. Ystävyys jatkui vielä Victorian tultua kuningattareksi.
Hyvää huomenta Katajanokalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti