Ystäväni C on aloittanut lintujen ruokinnan. Ei siemeniä,vaan maapähkinän puolikkaita. Lintujoukossa erottuu yksi huonosti käyttäytyvä talitintti. C vannoo tuntevansa kaikki lintuyksilöt ja tietää kuka on kuka. Tämänkin pahiksen. Se röykyttää muita tinttejä, vie pähkinänpalan vaikka toisen suusta ja on rikkonut C:n ikkunanpielessä olleen lämpömittarin. Puhelumme eilen katkesi melkein yllättäen, kun pahistintti tuli koputtamaan C:n ikkunaruutuun vaatien pähkinää hetipaikalla.
Avasin aamukahvin aikaan television tavoistani poiketen. Juuri kun olin sen sulkemaisillani, koska ruudussa vilahteli kissa-asuinen ihminen ja ohjelma oli lasten, kuulin tutun äänen ja valpastuin. Teatteriohjaaja, kehon kielen opettaja Marja-Leena Haapanen keskusteli kissanaisen kanssa teatterin katsomossa. Olen ollut Haapasen kehon kielen luennolla ja nauranut itseni kipeäksi. Tämmöinen sairastuminen on yleistä Haapasen esitelmöidessä kehon kielestä ja meistä suomalaisista kehon kieltä ilmaistessamme joko tahallisesti tai tahattomasti. Jälkimmäistä useimmiten tässä maassa, kun se on tarkoituksellista muualla. Käytetään käsiä, silmiä, koko ruumista viestittämään. Pohjolan väki on jäykempää, suollamme sanat vain suustamme ilman niitä vahvistavia eleitä. Muistin Haapasen luennon ja minulle tuli suunnaton ikävä. Ei enää esitelmiä, ei luentoja, ei kursseja. Ennen oli toisin. Katkerako? Kyllä ja ei. Valitsin tämän sidonnaisuuteni mieheen ja kotiin, mitä sitä siis marisemaan? Mutta kuitenkin...
Polttelen iltaisin tuikkuja lyhdyissä parvekkeella. Olohuoneessakin palaa kynttilöitä. Pimeä tulee varhain, illat pitkiä. Tulesta olen aina pitänyt. Mikään ei voita takan tulta. Voisin liekkejä tuijottaa vaikka kuinka kauan. Ne hypnotisoivat, huumaavat jollain lailla ja tietysti ne lämmittävät niin mieltä kuin huonetta. Kynttilän liekki on vaatimattomampi, mutta käy sekin paremman puutteessa. Sen elävä valo luo omituisia varjoja pimeässä huoneen seinälle. Mielikuvitus saa vauhtia. Syksyilta on hyvä ilta.
Jokohan tämä nyt antaisi kommentoida?? Piti siis sanomani, että oletpa löytänyt mielenkiintoisen Narinkka-kirjan. Löytäisinköhän sen jostakin itsellenikin luettavaksi? Minua kiinnostavat myös kotikaupunkini menneet vaiheet ja paikannimien taustat. Ja ihan näin meidän kesken, minusta sinun teoriasi Töölön nimen historiasta päihitti mennen tullen noiden asiantuntijoiden teoriat.
VastaaPoistaMarja-Leena Haapasen luentoa kehon kielestä olen kerran seurannut Sihteerimessuilla Wanhassa Satamassa. Se oli aivan huikea ja jäi kyllä mieleen!
Kynttilöiden aika on taas alkamassa. Elävä tuli on upea elementti!
Marjatta. Vastaan ja sitten on puolison iltapalan vuoro. Narinkka-sarja on monen kirjan kokoelma. Alkoi joskus kaikeri 1960-luvulla ilmestyä kerran vuodessa. Olivat pehmeäkantisia ja nykyisin kovakantisia, jos vielä ilmestyvät. Kirjastossa saattaisi olla tai jossakin kirjakaupassa ainakin joitakin kappaleita. Hgissä Sofiankadulla on Helsingin kaupunginmuseon kauppa, jossa kaikkea tämän kaupungin historiasta. Jospa oman kaupunkisi museolaitos on painattanut sieltä päin menneistä ajoista tarinaa? Pannaan kynttilät palamaan.
VastaaPoista