20. kesäkuuta 2014

MITÄ ON TÄMÄ HILJAISUUS?

Ollapa nyt jossakin meren rannalla ison kallion kämmenellä auringonpaisteen ihoa hivellessä. Ulappaa silmän kantamattomiin, veden kimmellystä ja aaltojen ääniä. Einari Vuorelan sanoin: " ... ui vettä parvet venheitten,/ käy saariin nuorten saatto./ Soi laulu riemumielinen/ ja kokot palaa roihuten./ On mittumaarin aatto..."

Talo hiljainen, ei hissin, ei askelten ääniä. Mattotelineessä roikkuu yhä -jo kolmatta viikkoa- kaksi ylen murheellisen näköistä ja sateen jäljiltä litimärkää mattoa. Soitin eilen huoltoon, että otetaan pois taloyhtiön toimesta, kun eivät tunnu kenellekään kuuluvan. Kas kun ei huoltomiehet ole merkille panneet mattoja viikkojenkaan aikana. Tai eivät ole välittäneet.

Tästä tulikin mieleeni seuraavaa.Ystävälläni oli kotonaan pippalot. Oli kutsuttu ystäviä ja sukua koolle. Lapsia tuli kaksi villiä vesaa. Nämä villikot olivat rääpineet pöydästä makupaloja, vieneet muualle ja syöneet. Ovia olivat aukoneet, vaikka suljettu ovi on aina merkkinä, ettei siihen huoneeseen vieraat mene. Olivat nämä lapsoset koskeneet kaikkialle, vetäneet laatikoita ja kaappeja auki, nostaneet tavaroita paikoiltaan, niille sijoille jättäneet. Vanhemmat rupattelivat muitten vieraitten kanssa välittämättä tuon taivaallista jälkikasvunsa temmellyksestä. Lapset olivat koiraakin kiusanneet, työntäneet nyrkkiä koiran suuhun. Tähän asiaan talon isäntä oli puuttunut. Koira kirmasi kauhuissaan huutavia vintiöitä pakoon. Mitä tästä kaikesta ajatella?  

Tänään pitäisi olla auvoinen olo ihan juhannuksen kunniaksi. Ei pala kokko pihalla, ei ole maistonkia, ei koivun oksaakaan oven pielessä. Tämä on päivä muiden joukossa, mutta siunatusta hiljaisuudesta nautin. Oln aina iloinnut kaupungin hiljaiselosta mittumaarina, autioista kaduista, kaikesta sen "pikkukaupunkimaisuudesta". On kuin olisi hypähtänyt aikaan vuosikymmenten taakse, ennen auto- ja ihmismassoja, ennen kaikkinaista kolinaa ja kilinää. Kun mies vielä jaksoi, me lähdimme tästä kaikesta riemuitsemaan tyhjille kaduille. Vedimme syvään henkeä autiuden keskellä. Oli tietysti mökkiaikana maalla oloa kokkoineen, vieraineen päivineen. Oli kaikkea sitä mitä suomalaiseen juhannukseen kuuluu. Nyt on näin ja meillä pannaan kuhafileet paistumaan lounaaksi, koko pyhäinen viikonloppu muitten viikonloppujen kaltainen. Eikä edes hullumpaa.

Hyvää Juhannusta!









2 kommenttia:

  1. Mikä on maistonki? Hmm... juhannussalko??

    VastaaPoista
  2. Marjatta, maistonki on juhannussalko eli maistong ja jos se on pykätty raakapuusta ja mastosta, on se flagutong. Flagutonki?

    VastaaPoista