Kesäaika! "Mä en tiedä asiasta mitään, kun olen vain kesän täällä töissä". Näin jälleen minulle, kun tiedustelin pesijähoitajien tuloaikaa näin poikkeuksellisena pesupäivänä eilisen sotkun takia ( ei johtunut minusta). "No, voisitteko ottaa asiasta selvää ja ilmoittaa minulle?" Vastauksena oli, että yrittää. Sitten soitti hänen esimiehensä, joka tietysti tiesi kaikkeen vastauksen ja tulee itse puolisoa suihkuttamaan, mutta ilman apua, jotta minä joudun remmiin. Hyvä on, että tulee, sillä voin samalla kysellä minua vaivanneista asioista. Siitä taas saattaa seurata, että katuu meille tulemistaan.
Vaippalähetys tänään iltapäivällä. Saas nähdä, mitä se pitää sisällään. En hetikään usko kaiken menneen oikein. Olen semmoinen. Fysioterapeutti tulee myös tänään. Puoliso aivan vetämättömissä, että jos vaikka vuodejumppa panisi veren kiertämään ja tahdon koettaa parastaan. Aamulla en saanut kylpyhuoneeseen, vaan kieputin takaisin vuoteeseen pyörätuolista. Todellista voimattomuutta vaiko laiskuutta? Aamukahvin kannoin "sialle" ja hyvin näkyi maistuvan.
On päiviä, kun saamme olla hissunkissun ja sitten saman päivän kohdalle sattuu monia asioita kuten tänään. Tällähän on joku nimikin. Liippaa ainakin läheltä Murphyn lakia. Huomenna sitten hiljaista. Torstaina taas tuuraaja ja minä menen katsomaan Stockmannin uutta kenkäosastoa. Ennen muinoin oli Aleksanterinkadullakin monia kenkäkauppoja kuten koko kaupungissa. Vähitellen lopettivat, katosivat ja nyt hyvin usein, jos mielii kengät ostaa, on mentävä tavarataloon tai muuhun vastaavaan. Samoin oli leikkele- ja lihamyymälöitä pitkinpoikin, ei enää. Onko minkään kaupan yläpuolella nykyisin teksti "siirtomaatavaroita"? Minun lapsuudessani oli, vaikka ei Suomella siirtomaita ollutkaan sen enempää kuin nykyisinkään. Niissä kaupoissa tuoksui aina hyvälle. Karamelleille, sokerille, hedelmille, kahville jne. Oli irtotavaraa nykyistä enemmän, josta tuoksut pääsivät valloilleen. Nyt muoviin ja paperipusseihin pakattuna säntillisissä luotaan työntävissä rivistöissä kaupan hyllyillä. Etsimistä, etsimistä, etsimistä. Joskus lehahtaa Stockmannin Herkun leipäpuolella tuore leipä. Se houkuttaa ostamaan ranskanleivän. Myyvät osin irtoleipää ja tämä saanut asiakkailta kiitosta. Himoitsen pientä leipomoa, josta voisi aamuisin vaikka tossusillaan kipittää ostamaan croisantit ja sämpylät vielä lämpiminä ja uunitureina. Liekö tämmöistä ylellisyyttä enää missään muualla kuin Pariisissa?
Missä suomalainen yritteliäisyys? Missä työn ilo, ettei tarvitsisi julkituoda tietämättömyyttään olemalla "vain kesätöissä". Jos ei tiedä, kysyy, ottaa selvää. Näin on ennen opetettu.
Harmi, että olet joutunut kokemaan taas kerran kuinka kaikki voi mennä pieleen. Toivottavasti jatkossa sujuu paremmin ja vaipatkin ovat sitämitä pitää.
VastaaPoistaOlisikin ihanaa, jos meillä olisi pieniä leipomoja, joista voisi aamulla hakea tuoretta leipää aamupalalle. Lapsuudesta muistan kuinka mökillä olesemma oli lähikauppa todellinen runsaudensarvi. Sitä mitä siitä kaupasta ei saanut, ei todellakaan tarvinnut.
Hei CurryKaneli, eivät ne harmit loppuneet. Vaippalähetys päin seiniä. Puhelinajan auettua otan asiasta selvää.
VastaaPoistaMeistä asiakkaistahan usein riippuu, mitä on tarjolla. Jos vaatisimme barrikadeille kiiveten pieniä pullantuoksuisia leipomoita, ehkä saisimme. Mutta me olemme nykyisin marketkansaa ja ajamme autolla hehtaarihalliin ostamaan muovipussileipää. Kysynnän ja tarjonnan laki.