Nyt sitten saa "alkaa tekemään" ihan virallisesti, kun Kotimaisten kielten keskus on antanut luvan eli hyväksynyt jo yleisessä käytössä olleen sanonnan. Murteessa käytetty ties kuinka kauan, mutta minun aikani suomen kielen opettaja korjasi aina, jos joku "alkoi" väärällä tavalla, korjaten "se on alkaa tehdä". Se jäi korvien väliin ja aina on särähtänyt, jos joku on alkanut tekemään. Nyt pulinat pois ja yleistä hyväksyntää tilalle.
Soitin eilen puolisolle. Olen soittanut aiemminkin. Kysyy aina "koska mä pääsen pois?" Sitten, kulta, kun jaksan sua hoitaa, on vastaus, mä olen vieläkin kipeä. "Kuinka kauan?" Puhelun jälkeen itken.Olen alkanut vihata tätä rollaattoria. Etten sanoisi "alkanut vihaamaan". Tänään on vietävä roskat. Hajahtaa.Parvekkeella en viitsi alkaa säilytellä. Roskikseen ne on sieltäkin kuljetettava. Onhan sekin tällä haavaa jonkunmoinen taidonnäyte tässä raihnaisessa tilassani, kun laahaudun pihan poikki jätehuoneeseen. Eilen lepäsin paljon. Tavallista väsähäneempi olo.Vuoron perään vuoteessa ja sohvalla. Katselin jonkun elokuvankin, jonka nimeä en muista. Kertoi rakkaudesta. Onkohan tämän ajan kiireessä kenelläkään aikaa rakastaa? Oikeasti? Onko lastenkin kasvatus menossa siihen suuntaan, että aikuisena rakkaudella ei ole suurta merkitystä? Muu tärkeämpää. Päteminen, perfektionismi, ulkonäkö, raha... Kulutusyhteiskunnan sanelemia sääntöjä. Sitten joskus jonain päivänä kaikki romahtaa. Ihmiskunta ei enää jaksa eikä pysty. Aletaan alusta puhtaalta pöydältä niin sanoakseni. Toisenlaiset arvot kunniassaan kuin tämän ajan kiireisessä maailmassa. Minä lehahdan sitten katsomaan.
Herkku toi tilaamani lähetyksen. Koska olen ollut poissa kuukauden, eivät saaneet annetuksi lahjaansa ajallaan. Nyt se tuli. Valtavan kokoinen suklaarasia. Varmaankin kiitokseksi uskollisuudestani. Kortti mukana, jossa toivotettiin hyvää tätä vuotta. Lämmitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti