Eilispäivä ei sujunut aivan niin kuin oli kaavailtu. Kummityttö äiteineen tuli ja toi kahvipullat tullessaan. Emme kahvia laittaneet. Sain ikäviä uutisia. Tulivat lääkäristä. Halasin kummitytön äitiä ja kumpikin vähän itkettiin. Halasin kummityttöä ja toivotin tsemppiä, vaikka äiti sairastaa. Hiukan vaiteliaina istuttiin tovi ja sitten lähtivät. Jäin yksin kahvipullien kanssa, mutta eivät maistuneet.
H:lta tuli kortti aurinkoisesta Alanyasta. Hyvin menee ja lämpöä ja rakkautta piisaa. Pitänee soittaa ja kertoa, että kyllä meilläkin jo kevät kurkistelee, töyhtöhyypät pelloilla ja talojen seinustoilla työntyvät kukat mullasta esille.Siitepölykausikin alkanut. Hertsileijaa ja helmikuuta mennään! Kävin eilen pitkästä aikaa roskiksella. Takki vaan yöpaidan päälle ja saappaat jalkaan. Rollaattorin nostaminen nyssyköineen jätehuoneen korkean kynnyksen yli on hankala juttu, mutta selvittävä siitä on. Ei sitä tohdi pusseja heittää ovesta sisällekään. Tosin joku tekee niin. Henkilö kuulunee siihen ihmislajiin, joka ajattelee, että joku ne panee paikoilleen kuitenkin. Ja näinhän se menee. Minä en ole se joku. Vuosia korjailin toisten jälkiä missä niitä kulloinkin korjailtavana oli. Noukin tupakintumpit rapun edestä, siivosin rappupensaan taustan roskista jne. Kyllä, on meillä huolto, mutta ei jokaisena viikon päivänä. Sitten väsyin ja kehitin itseni piittaamattomaksi minäkin. Sillä linjalla olen yhä.
Ensi viikolla minut viedään ostoksille. Kummityttö luotsaa. Ei, ei Ikeaan eikä semmoiseen. Vanha kunnon Stockmann on tähtäimessä. Pitää ostaa sitä sun tätä, valita itse. Sitten kun puoliso on taas kotona, elämä on rajoitetumpaa. Paljon rajoitetumpaa. Niinpä nyt kun vielä pääsee, on taottava raudan ollessa kuumaa. Hankittavaa kertynyt niiden kuukausien aikana, kun en ostoksille päässyt.
Olen piristynyt jo hiukan elisistä uutisista. Elämähän jatkuu, eikä mitään vielä ole kirkossa kuulutettu. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Sanotaan. Kaivoin pakkasesta jauhelihaa ja nyt olen paistanut pihvejä. Pari keitettyä perunaa, porkkanaraastetta ja kastikkeen teen suitsait liemestä, jota kertynyt paistinpannuun. Huilutan kaiken vedellä maaruun. Tänään ei ole kuohuviinipäivä. Ei eilenkään. Huomisesta en tiedä. Siitä ei tiedä kukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti