LETTUJA

Istuin eilen rollaattorin päällä ja paistoin lettuja. Äitini sanoi aina "lätty". Valottomassa jääkaapissa oli kevytkestomaitoa ja sen huitaisin mukaan ja siitä aloitinkin. Joku järjestys  maidolla,munilla,jauhoilla,suolalla ja rasvalla taitaa olla, mutta ei minulla. Jää paakkuja. Mutta oikea lettupannu minulla on ja se onkin eri hieno ja helppokäyttöinen. Ihanhan siinä ilokseen paistoi. Tuoksu levisi huoneistoon, vaikka ikkunat olivat keittiössä auki. Herkku toi tilaamani tavarat ja miehet sanoivat meillä tuoksuvan hyvältä ja nuuhkivat keittiössä ilmaa. Ja olihan se niin. Söin lättylettuja mansikkahillon kanssa ja nautin.

Paha mieleni hiukan kaikkosi. Olin soittanut puolisolle, mutta tämä oli nukkumassa ja kun hoitaja herätteli, käski mies painua hiiteen. En saanut puhutuksi. No, se oli huono päivä hänellä. Niitä on. Kuten terveemmilläkin joskus.

L ja A lähtevät Etelä-Afrikkaan. Ovat jo siinä asiassa konkareita. Siellä asuneina ja myöhemmin vuosittain käyvinä. Ei safareita kuten blogin kirjoittaja Heidillä, joka parastaikaa niin ikään matkaa Cape Towniin. L ja A ovat safarinsa kokeneet niin julkisissa kuin ylellisissä yksityisissä puistoissa. "Kun on nähnyt yhden leijonan, on nähnyt ne kaikki", sanoo ystäväni L. Leijona lienee tärkein nähtävä ja kuuluukin siihen kuuluisaan "big fiveen", joka on ehdottomasti  must safarilla. Muiden näkeminen saattaa onnistua, mutta leopardin ehkä ei niinkään. Tyydytään "big fouriin".  Kiihkeimpinä Afrikka-fanivuosinani haaveilin minäkin safareista. Keikuin unissani jeepin vauhdissa ja  näin kaikenlaista, mikä tekee Afrikasta Afrikan. En yksinomaan eläimiä. Tunsin ympärilläni koko kirjon, värit,  tuoksut, tuulen ja auringon, äänet, kaiken. Sitten heräsin, mitään ei enää ollut.

Sain lampun irti jääkaapista. Työvoitto! Pari päivää siihen meni, mikä paremmin liikkuvaa hymyilyttää. Nyt on malli. Ja malli paristoistakin, joita tarvitaan verenpainemittariin. Olen niin paljon mittaillut, että paristot sanoivat yhteistyöhalukkuutensa irti. Kummityttö osti vempaimen, kun oli vahvasti sitä mieltä, että sitä tarvitsen. Lääkkeethän jätin ottamatta, koska ainakin näistä lääkärin määräämistä tuli tolkuttoman huono olo. Aikamoista myrkkyä. Mittailin monta kertaa päivässä ja lukemat olivat koko ajan vallan tyydyttäviä. Paristot uupuivat moiseen menoon.

Nyt menen tiputtelemaan aamukahvini. Ja syön sen kanssa yhden letun. Tai ohukaisen.