Leikin illalla uuden läppärin kanssa ja sain esille kengurun kuvan. Tarkoitus ei ollut, mutta tottakai eläin oli upea, tosin harmittava juuri siinä paikassa, kun en onnistunut eroonkaan pääsemään. Muutenkaan en ole varsin hyvä, kun ei kädessä ole hiirtä, vaan pitää sormen pyörityksellä saada kursori liikkeelle. Kyllä se juttu vanhasta koirasta ja uuden oppimisesta taitaa kohdallani pitää paikkansa. Olisi sekin heräteostos saanut jäädä tekemättä!
Huollon esimies kävi ja nyt makuuhuoneessa lämpiää patteri. Ihana tunne, kun työnnän varpaat peiton alta esille, ei tömähdä kylmä vastaan, vaan huokuu pehmeä lämpö huoneessa. Nyt tappelen jääkaapin valon kanssa. Sammui, enkä saa kantta auki Seisominenkin vaikeaa. No, hapuileva löytää juustot ja muut. Kampaajan olen tilannut. Elämän pitää normalisoitua, on vaikeaa tai ei. Kummityttö käynyt puolisoa tervehtimässä ja tämä oli eilenkin ollut hyvällä tuulella ja varsinainen hymypoika. Soitan tänään. Jospa nyt olisikin tulossa, tai jo on, semmonen periodi hänen sairaudessaan, että kotonakin asiat selviäisivät helpommin, yhteistyö pelaisi mallikkaasti ja saisin hoitotoimenpiteet sujumaan ilman hammasten kiristelyä. Ensi viikolla tapaan minut leikanneen kirurgin ja saan tietää, missä mennään. Ehkä senkin, koska olen taas valmis omaishoitajuuteen.
Kuuntelin Jaakko Selinin äänikirjan Jaakon matkassa. Mukavia kertomuksia, kun Jaakko-poika jo varsin nuorena lähti maailmaa valloittamaan. Myöhemmin työn puitteissa ja meistä monet ovat seuranneet televisiosta Jaakon tavatessa maailmalla asuvia menestyneitä suomalaisia. Kirja oli viehättävä katsaus matkoista läheltä ja kaukaa vuosikymmenten varrelta. Osin paikoista, joita ei vielä turismi ole pilannut. Siinä asiassa kun on niin hyvät kuin huonotkin puolensa.
Itsekin kokeneena sen huonomman puolen esimerkiksi Córdoban moskeijassa. Satoja turisteja tungokseen asti, oppaitten esitelmiä, hälinää ja hyörinää paikassa, joka aikoinaan on huokunut rauhaa ja jonka harrasta tunnelmaa vain pylväät ovat todistaneet.. No, moskeija olemassaolonsa aikana kokenut muutoksia islamista kristinuskoon laajentumisesta puhumattakaan, mutta säilyttänyt kuitenkin pyhäkön olemuksensa. Nyt se on museo, must-paikka, jonne jokaisen turistin on päästävä. Kunnioitus tätä upeaa ja kaunista paikkaa kohtaan unohdetaan. Ehkä joku kallistaa päätään ylös ja näkee hienot kupolit, mosaiikit ja kukkaornamentit, arkkitehtuurin loistokkaat ratkaisut, menneitten aikojen tunnelman. Oppaitten keppien päissä liehuvat tunnisteet kurkottavat seinien stukkokoristeluihin ja heidän monotoninen äänensä kuuluu matkustajaryhmien keskellä. Ihmismassaa ei voi olla aistimatta ja se pilaa koko käynnin. Kävin siis siellä minäkin kerran, Córdoban mezquitassa miljoonien turistien lailla. Tuli mieleen, kun kuuntelin Jaakko Selinin kirjaa maailman turuilta ja toreilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti