VIELÄ YKSI TARINA

Vielä yksi sairaalatarina. Osastolla oli rouva 91v. Eloisa,älykäs, jalkaa poteva pyörätuoli-ihminen. Mukana tässä ja nyt, hyvä keskustelija. Piti runoista. Lasketteli Leinoa. Kertoi elämästään ennen ja nyt. Positiivinen elämänkatsomus eikä vaivojaan valitellut. Kerran hänelle ja eräälle toiselle rouvalle lounaspöydässä, jossa minäkin istuin, tuli erimielisyyttä onko "ryssä ryssä,vaikka voissa paistaisi". 91v ei pitänyt tästä ja häntä hitusen nuorempi rouva pysyi mielipiteessään, joka tietysti sallittua lieneekin. Päästiin osastolla niin mieluisaan sota-aiheeseen, jota tämä vanhempi väki jaksoi pitää yllä päivästä päivään. Sota oli omakohtaisesti koettu ja muistot kuin eiliseltä. Nuorempi rouva kauhistui, kun panin pökköä pesään mainitsemalla, että Suomessa puhutaan jo venäjää enemmän kuin ruotsia. Käski venäläisten painua sinne minne kaikki muukin toivotaan silloin tällöin, josta eroon tahdotaan. Ei ottanut kuuleviin korviinsa, kun 91v ja minä vakuutimme venäläisturistien tuovan rahaakin ja itäsuomalaisten kauppiaiden elävän pitkästi itänaapurin matkailijoiden varassa. Venäläiset ostavat taloja ja tontteja, täällä elävät aina Helsinkiä myöten. Nuorempi rouva oli tukehtua soppaansa. Sanoi kysyvänsä pojaltaan ennen kuin uskoo tämmöiseen invaasioon.

Huoltomies kävi ja totesi jotain vikaa makuuhuoneen patterissa. Iloinen velikulta, perin miellyttävä kaveri. En ollut ennen nähnyt. Tieto patterista esimiehelle ja minä tahdon, että asia korjataan. Liian viileää. Ei kuitenkan, kertoi, niin viileää kuin merenpuoleisissa asunnoissa. Me olemme suojaisemmassa kulmassa, emmekä merituulelle niin alttiita. Tuulikylmää eivät patteritkaan avita. Ei paljon lämmitä, vaikka olohuoneesta on näkymät merelle. No, kesällä on hienoa.

Soitin eilen ystävälleni Turkkiin. Lämmintä, aurinkoa, kesää. Luminen ja kolea Suomi tuntui olevan hyvin kaukana kuten vielä kotiin paluun hetkikin. Tekee retkiä,on miesystävänsä kainalossa, tapaa suomalaistuttuja, voi mahdottoman hyvin. Onnellinen hän!

Väsähdän nopeasti. Eikö tässä nyt jo pitäisi reipastua? Ilman rollaattoria ei kävely suju. Ihan kuin luusto ei jaksaisi kroppaa kannatella. Pitää istua välillä askareiden välillä. Tänään suunnitelmissa roskiskäynti, joka alkaa olla pakollinen. Yöpaidan alle vaatetta, takki niskaan ja saappaat jalkaan. Rollaattori täyteen nyssyköitä ja ei kun menoksi. Matka ei ole pitkä, tai sitten on. Herkku tuo tänään tilaamani ostokset. Tahdoin oikein oikeata pullapitkoakin. Sairaalassa oli aina kuivakakkua tai piirakan paloja. Harvoin päiväkahvilla kävin. Aamiaisella oli tuhti voileipä ja halukkaille lautasellinen puuroa. Jälkimmäisen laistin. En ole puurotyttö.