Hyvin huonosti nukuttu yö takana. Mistä lienee johtunut. Menin säälliseen aikaan muutaman haukotuksen jälkeen vuoteeseen ja jäin odottamaan unta. Ei sitten mitään, ei kertakaikkiaankaan. Nousin ylös, tepastelin olohuoneeseen ja takaisin, katselin ikkunoista ulos ja menin taas sänkyyn. Ei nukahtamisen suuntaankaan. Hissuttelin keittiöön ja otin nukahtamispillerin. Mittasin aikani kuluksi verenpaineeni mittarilla, jonka olen juuri saanut. Senkään tulos ei ollut tyydyttävä. Mittasin uudestaan. Ähkin ja pyörin, avasin radion, kuuntelin hetken Chopinia.Suljin radion. Kaiketi olin nukahtanut, koska aamulla seitsemän kieppeillä heräsin, vaan en noussut ennenkuin vasta paljon myöhemmin.
Kyselin eilen tilanneraporttia puolison osastolta. Hyvin on mennyt, kehui omahoitaja, pesuista ja parranajosta lähtien. Uskoako? Päätin uskoa. Sielunrauhani takia. Makuuhuoneen patteri edelleen kylmä. Huomenna soitan huoltoon ja kyselen sieltäkin kuulumiset. Jonkunlaista haaleutta pitäisi olla, vaikkakin ulkona plusasteita. Ennen vanhaan helmikuu oli varsinainen talvikuukausi, jopa kylmin kuukausista. Päälaellaan ovat ilmat näin maallikon näkövinkkelistä.
Katselin talviolympialaisten avajaisia. Suuret olivat, valoa, menoa ja meininkiä, tekniikkaa, kallista. No, kai se pitää niin olla, kun on suuren urheilujuhlan tuntua maailmalla. Minua ei sanottavammin nämä talvilajit kiinnosta elleivät sitten jääkiekon loppuottelut. Ennen katselin mielelläni mäkihyppyä, mutta sekin lopahti. Suomi jotenkin tipahti talvilajien kärkimaiden joukosta, ei ole enää meillä mietoja hiihtämässä. Hienoa kuitenkin, kun olemme mukana ja näissäkin kisoissa lienee pääasiana osallistuminen, ei niinkään voitto. Vaikka uskon jokaisen urheilijan ajattelevan toisella lailla. Sotshi sai kisansa ja nyt kilpaillaan.
Kummitytön pitäisi tulla tänään taas läppärin kimppuun. Jos vaikka pääsisin kokeilemaan.Onhan se hieno vehe ja ilmiselvästi viimeisimpää huutoa. Katsotaan, katsotaan, oppiiko vanha koira jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti