Käväisin Tuulian valokuvien matkassa Alicanten maisemissa, jossa en ole ollut sen enempää kuin koko Costa Blancallakaan. No, nyt katselin kuvia. On se vaan niin hienoa, kun voi hypätä koneeseen ja lähteä niin arkea kuin harmaata pohjoisen talvea pakoon, nauttia kaikesta tarjolla olevasta. Hiihtolomalaisistakin osa suuntaa etelämpään ja osa etsii lunta ja talvisia maisemia täällä pohjoisempana. Minä tykkään tästä säästä, mitä nyt Helsingissä tarjolla on. Eilenkin rullauduin kuivin jaloin rollaattorilla roskikselle, mitä nyt pyöriin soraa tarttui. Vedin kehkot täyteen pihailmaa ja nakkasin roskanyssykät jätelaatikoihin. Sitten paneuduin jääkiekkoon Sotshissa.
C marisi eilen, kun en kerro hänelle tapahtumistani. Mistä tapahtumista? Hei, lämmitin ruuan mikrouunissa, söin, kävin aamulla suihkussa, katselin ikkunoista ulos, kuulin rapussa ääniä, naapuri lähti ulkoiluttamaan koiraa... Näistäkö pitäisi kertoa? Televisio-ohjelmatkaan eivät ole meillä yhteisiä. C katselee poliisijutut, minä taas harvoin, enkä juurikaan nykyisin, kun Poirotia tai neiti Marplea ei ole. Matkadokumentit katselen heti kun niitä tulee, samoin olen Animal Planetin suurkuluttaja. Uusintoja niissäkin. Impressionistit-sarjaa Teemalta olen seurannut. Sekin ennen nähty, mutta kertaus sopii taiteessa aina. Uutisia seuraan , totta kai, että tiedän, miten maailmalla mennään. Helsingin Sanomattomuuttamme ystäväni E tässä päivänä muuanna suuresti ihmetteli. En ollut huomannut heidän (E ja puolisonsa) hääkuvaa ja tekstiä pitkästä yhteistaipaleesta avioliitossa. Jouduin kertomaan, että Hesaria ei tule. E oli pitkään vaiti ja sitten henkäisi: ei tule Helsingin Sanomia??? No, ei, lopetin lehden tilaamisen, kun puolison näkökyky heikkeni muun vaurioitumisen lisäksi. Tuli meillekin aikoinaan useita päivälehtiä, mutta se oli sitä aikaa se. Ja hyvin olemme ilman sanomalehteä pärjänneet. Minä luen netistä, kuuntelen ja katselen uutiset ja pysyn tällä viisiin hyvin mukana. No, se hääkuva jäi tietysti näkemättä ja teksti lukematta. Lienen saanut anteeksi.
E ja miehensä ovat napureitamme ajalta, jolloin meillä oli harhavuodet Espoossa. Paritaloa asuimme, oli piha ja kukkia, naapurisopukin tallella. Mutta tämä kaukana Helsingistä ei ollut minun juttuni ja niin me kopistimme pihamullat kenkien pohjista ja minä palasin juurilleni. Puoliso tuli mukaan, mutta ei juurilleen, kun on muualta kotoisin. Ystävyys naapureihin jäi. Soitellaan ja E on täälläkin käynyt. Ovat niinikään matkustavaista väkeä. Tosin reissut suuntautuvat harvinaisiin paikkoihin, joissa ei turismia näy. Joku pieni saari Tyynessämeressä keskellä ei mitään tai hurjia hiekka-aavikkoretkiä beduiinien parissa, hätälasku pienkoneella viidakkoon, melomista kanootilla maailman suurilla joilla. Vakuutena osaamiseen piti näyttää eskimokäännös.Taitaa muuten olla Etelämanner ainoa kolkka, missä eivät ole käyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti