On se nyt vaan niin hienoa, kun -lainatakseni maalivahti Tuukka Raskin sanoja- tämä "kärpäsenpaskan kokoinen maa" vei pronssin jääkiekossa voittamalla suuren ja mahtavan USA:n. Minäkin tuuletin sohvan nurkassa. 5-0, mitäs siitä sanotaan? Miten käy tänään olympiakultaottelussa Ruotsi-Kanada? Muuten lauantai meni hissunkissun kohdallani. Koko viikko olikin ollut vilkasta näin toipilaan kannalta. Lääkärikäynti, ennenkäymättömiä ostosparatiiseja, erään herrahenkilön vierailu ja sitten vielä kummityttö vanhempineen. Nyt on työhuoneessa valoa, kun katossa komeilee yleisvalaisin. Ja makuuhuoneessa uudet valoverhot. Päätettiin ostaa uusi pölyimuri. Imuteho vanhassa heikentynyt eikä se passaa. Kummitytär pani kirjoituspöydänkin uuteen uskoon. Mahtuu paremmin naputtelemaan. Läppäri ei taaskaan ystäväni. Näytössä pyörii pieni sininen ympyrä. Kursorin nuoli on tottelematon. Juuttuu paikoilleen ja luulen sen näyttävän pitkää nenää.
Puolison vointi hoitolaitoksessa ennallaan. Soitin hoitajalle. Aggressiivisuutta hoitotoimenpiteiden aikana, mutta muina aikoina täydellinen herrasmies. Näin kertoi. Kertoi senkin, että mies ikävöi kotiin. Vielä pari, kolme viikkoa arveli leikannut kirurgi, että saataisiin lihaksistonikin kuntoon, ennen kuin saan puolison hoiviini. Tämä tietää fysioterapiaa ja tiettyjä vahvistavia liikkeitä jo kotona. Olen tehnyt.
Eilen valmistin oikein ruokaa. Uunijuureksia ja kalkkunaleikkeitä. Oikeastaan aika hyvää. Huuhtelin kaiken alas pikkolopullollisella kuohuviiniä, kun samppanjaa ei ollut. Herkusta tuovat ruokapuolta huomenna. Siunattu Stockmann. Olisin paksussa pulassa ilman tämmöistä palvelua. Nyt ovat tilaamani tavaratkin olleet oikein, kun ennen joulua sain kärsiä kerääjien huolimattomuudesta jokaisen tilauksen yhteydessä. Kerroinkin täällä kirjoittaneeni toimitusjohtajalle, kun alempien esimiesten torut ja sanomiset eivät kerääjiin tehonneet. Kun maksan ensin tavarasta, sitten keräämisestä ja jopa kuljetuksestakin kotiini, niin totta maar on minulla asiakkaana oikeus odottaa kaiken menevän jetsulleen oikein. No, tekevälle sattuu, mutta niin usein ei saa.
Nyt olen tyytyväinen ja pysyn asiakkaana edelleenkin, kuten äitini ja isoäitinikin ovat tehneet silloin, kun Stockmann oli vielä nuori ja mamman aikaan ihan muualla kuin Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kulmassa, johon se valmistui vuonna 1930. Kolmatta polvea ostelen. Olenkin blogissa joskus kirjoittanut aiheesta "Kun Stockmann tuli Helsinkiin". Maahanmuuttaja oli perustaja. Heitä oli jo silloin, emmekä me nyrpistelleet neniämme ulkomaalaistaustaisten ahkeruudelle ja uusille tuulahduksille Suuresta Maailmasta. Jos taitavat kauppiaat ja kondiittorimestarit eivät olisi tulleet know-hownsa kanssa Suomeen, olisimme vielä pitkään jyystäneet tavallista nisupullaa kahvipidoissamme puhumattakaan kaikesta muusta tavarasta, jota alkoi näkyä myymälöiden valikoimissa. Fredrik Edvard Ekberg oli kuitenkin ehtaa helsinkiläistä sukujuurta. Täällä 1825 syntynyt, aloittanut leipomisen oppipoikana ja lopulta päätynyt ammattitaitoiseksi kondiittoriksi. Bulevardilla on yhä Ekbergin konditoria, jonne se tuli vuonna 1915. Saamme nauttia pöytiin tarjoilusta, positiivisella tavalla vanhanaikaisuudesta, ostaa vaikka kaupan puolelta suussa sulavia leivonnaisia kotiin viemisiksi. Ekbergin konditoria on Helsingissä kahviloiden aatelia.
Kummalle hurrataan tänään jääkiekkokaukalossa?
Ehkä hurraan Kanadalle :) Jäi vaivaamaan, vastasiko Stokkan toimitusjohtaja ja jos vastasi, niin mitä? Terv. nimim. Utelias
VastaaPoistaKyllä,Sari/nimim.Utelias,Stockan tj vastasi niin, että pyysi tavaratalon johtajaa ottamaan minuun yhteyttä ja hän otti. Asia selvitettiin. Niin toimii hyvä kauppahuone säilyttääkseen asiakkaansa, vaikka sitten pienenkin. Virheitä ei sen koommin ole ollut. Toivottavasti ei kenenkään muunkaan kohdalla, koska aivan varmastikaan en ollut ainoa, jonka tilausta käsiteltiin huolimattomasti.
VastaaPoistaMinä en ole oikein kummankaan puolella. Paras voittakoon! Mutta alan nyt katsella ottelua.