Kuntoutussairaalassa tuli luettua paljon. Ensimmäisessä kerroksessa kirjasto, jossa käyminen oli aina yhtä suuri seikkailu, sillä kukaan ei ilmeisesti kirjastoa hoitanut. Takijät sikinsokin, ei mitään järjestystä. Sitä vain antoi silmien kulkea hyllyltä hyllylle voimatta etsiä mitään tiettyä. Silmiini osui Giovanni Guareschin Don Camillo, jonka tietysti olen joskus lukenut ja Fernandelin Camillon elokuvissa nähnytkin. Löysin Steinbeckiä, tuttua hänkin entuudestaan, mutta luin Hiiriä ja ihmisiä antaumuksella.Ihmisen äänen Eeva Kilvestä luin niin ikään. Kilpi ei ole koskaan kuulunut mielikirjailijoihini, mutta tämä elämäkerran tyyppinen viehätti.
Karen Blixenin Eurooppalaisena Afrikassa luin aivan ensimmäiseksi, koska se oli huoneen omassa hyllyssä. Sekin aiemmin ahmittu. Jälleen kerran huomasin, mitenkä hirmuisen kaukana hänen todelliset Afrikka-vuotensa olivat siitä kiiltokuvamaisesta elokuvasta, jota silloin tällöin televisiosta meille näytetään. No, kenenkään kiinnostus ei riittäisi seuraamaan Blixenin omaa tekstiä, jossa on kovan työn, vastoinkäymisten, sairastumisten ja epäonnistumisten makua Nairobin liepeillä.
Minua käytiin tervehtimässä silloin tällöin ja mieluisimpiin kävijöihin kuuluivat L ja A. Toivat tullessaan iloa ja sympatiaa sekä Jonas Jonassonin kirjan Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Sanoivat hauskaksi.Aloin lukea.Totta mar, hauska kirja olikin. Tehty elokuva myös naurattamaan lisää. Maailmanhistoria paikka paikoin hiukan muunneltuna pani hymyt huuleen ja toteamaan, että me tarvitsemme humoristisia kirjoja ja niiden tekijöitä. Kun tätä Jonassonin kirjaa luki, tuli mieleen Tuomas Kyrö, joka omalta osaltaan on meitä suomalaisia naurattanut.
Kummityttö ahkeroi visiteeraamalla usein, samoin äitinsä. Puhelin pirisi, kuulumisia vaihdettiin. Aika ei pitkäksi juurikaan päässyt tulemaan. Aina oli joku juttukaveriksi haluava päiväsalissakin. Huonetoveri oli jalka lekattuna sidottuna pyörätuoliin, mutta rullasi kaikkialla hyväntuulisena ja reippaana. Puhua pulputti, jos joku tahtoi kuunnella.
Kuntosalissa poljin, soudin, vedin ja työnsin. Hiki tuli ja joskus väsähdin totaalisesti. Lääkärikin kehui uutteruuttani. Olin jalkahoidossa ja kampaajalla. Varpaat laitettiin ja ylimääräisenä vielä niiden kynnet lakattiin.Nautittavaa! Kampaajaparturi olisi leikannut hiuksia, mutta en tohtinut antaa, kun pelkäsin oman kampaajan silmäyksiä. Hiukseni kun ovat hänen komennuksessaan. Ehkä tästä tokenen hänenkin käsiteltäväkseen, kunhan aikaa kuluu. Hyvin mies hiukseni laittoi, jotta uusin hiusilmein rullasin osastolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti