No, Kanadahan se oli, joka voitti olympialaisten kultaa jääkiekossa. Ruotsista ei oikein vastusta ollut. Kuten sanoin, en ollut kummankaan puolella, vaikka kerrotaan meidän suomalaisten kanattavan silloin Ruotsia, jos emme ole itse leikissä mukana. Koko kisa päättyi eilen, enkä lopettajaisia jaksanut kokonaisuudessaan seurata.
Kansa taas kohahtanut. Urheiluministeri Iltasanomien mukaan ollut Sotshissa "heikossa hapessa" Leijonien jääkiekon pronssijuhlassa eli sammunut pöydän kulmalle.Eikä tämä tämmöinen ministerille sovi, kertovat kommentit. No, kerrankos sitä tämmöistä tapahtuu ja tuskin aikaisemmin suoritetut virkatehtävät ovat mitalijuhlan menosta kärsineet. Oltiinhan jo tämän kertaisten olympialaisten loppusuoralla. Ja eikös nämä tämmöiset mitalijuhlat omassa porukassa joukkueen kanssa ole enemmänkin yksityisluontoista? Mene ja tiedä, mutta pitäähän kansalle kertoa. Kiven sanoin "mutta tänäpänä kihisee ja irvistelee ilmassa ilon ja riemun henget". Tärkeintä oli, että saimme pronssia! Vai mitä?
Kummityttö eilen katsomassa puolisoa. Melkoisen pirteänä oli mies ollut, lähetti vaimolle terveisiä. No, kunhan tässä vielä parisen viikkoa mennään etiäpäin, voinen alkaa ajatella yhteiseloa kotona hänen kanssaan.Sitten näkee. Silloin on jo reilusti kolmatta kuukautta leikkauksesta. Pitkä on tämä rupeama ja niinhän minulle jo ennen operaatiota kerrottiin. En kiellä: kyllästyttää jo. Kaikki olisi jo aikoja sitten ohi, jos olisi heti noin vuosi sitten huomattu lannerangan murtumat nivelrikon tilalle. Röntgenkuvat eivät kaikkea kerro ja vasta monen ortopedikäynnin jälkeen ehdotettiin magneettikuvausta. Siinä selvisi vaivan syy.
Kevättä ilmassa. Jokunen muuttolintu, ehkä kuitenkin vasta tiedustelija, on saapunut Suomeen. Mikäs on tullessa, plusasteet senkuin lisääntyvät, lunta ei Helsingissä juuri ollutkaan,ötökät koloissaan alkavat myös heräillä. Että tämmöistä talvea, kuten jokainen tietää. Minä ainakin olen tykännyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti