Olin kuulevinani herätyskellon soivan,vaikka en sitä soimaan ollut illalla asettanutkaan.Nousin ylös.Oli varsin varhaista.Kun olin yön nukkunut hyvin,mitä sitä ihmettelemään.Ja tässä nyt naputtelen Kalevalan päivän aamussa."Vaka vanha Väinämöinen eleli aikojansa noilla Väinölän ahoilla,Kalevalan kankahilla..." ja Suomen liput liehuvat helmikuun viimeisenä päivänä "muinaisia muisteluita,noita syntyjä syviä..."
Minulla oli eilen vahva tunne,että puoliso on piristynyt sitten viime päivien.Oli.Silmät auki,selkä suora ja ajatukset kirkkaat.Odottaa kotiin tuloa.Söi halukkaasti viemäni vadelmat sekä mangon ja banaanin palat.Lopuksi tuikkasin suuhun petite fleur-leivoksen.Minulle tuli sanomattoman hyvä olla.Parranajokin sujui kitkatta.Homma inspiroi muitakin huoneen miehiä.Koneet alkoivat surista vuoteissa.Kotimatkalla ei ollut matkustavaisia kulkuneuvoissa.Niin että kaikki hyvin.
Olin ollut aamulla kaupungilla ja nyt minulla on harmaata kynsilakkaa.En ole aikoihin kynsilakkoja katsellut kaupassa ja olihan siellä koko värien kirjo näytillä.Ennen muinoin oli vain punaista ja väritöntä lakkaa.Nyt ei hämmästytä,vaikka sormet kiiltelisivät vihreää tai sinistä väriä.Tämä,minkä ostin,on kuulemma tämän kevään väri.Pitäähän minunkin pysytellä toki muotitrendissä hereillä ja mukana ja kun tässä ei suurempia hankintoja ole tehty,niin päätinpä uusia lakka-arsenaalini sisältöä.Eikä kohdallani voi sanoa "löysi kuusi kultavyötä,seitsemän sinihametta" kuten Kalevalan Aino-neiti.Pienikin asia piristää.Tunnelmaan sopi hyvin Johann Straussin sävelet ja niin vetelin Radetzky-Marschin tahdissa kynnet uuteen uskoon.
Tämän viikon vielä huilaan.Sitten alkaakin kodin laittaminen puolison vastaanottokuntoon.Vuode sijattava,huusholli putsattava ja loput hankinnat kaupasta tehtävä.Sairaanhoitaja ja fysioterapeutti tulevat puolison mukana.Siitä se sitten alkaa.Mutta vasta ensi viikolla.
Hyvää Kalevalan päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti