PAPERI

Ulkomalaistaustainen (ei värillinen) mies bussissa tuli penkkini viereen ja tokaisi vieraalla aksentilla laukkuani osoittaen "paperi".Yleensä pidän näillä sairaalareissuilla ja muillakin retkilläni laukkua/laukkujani sylissäni ja niin nytkin.Toisessa on ollut nykyisin partakone,paperinenäliinoja ja puolison hedelmät ja hopeinen haarukka syöttämistä varten.Toinen laukku on se,missä on lompakko,Chanel 5 ja muuta tärkeää.En liikahtanut,en päästänyt laukuista irti enkä edes hämmästynyt,sillä olenhan kuukausien ajan tottunut kaikenlaisiin bussi-ja ratikkatapahtumiin.Kysyin mieheltä tyynesti "mikä paperi?" Hän ei vastannut vaan lähti nopeasti pois.En katsonut perään,luikkiko pysäkillä ulos.Katsoin ikkunasta kevätauringon lämmittämää kaupunkia.Mietin kyllä siinä istuessani,oliko kaveri vinksahtanut vai oliko siinä menossa kömpelö ryöstöyritys.Jokuhan olisi voinut päästää laukuistaan irti,jolloin kaveri olisi voinut hyvin ne siepata ja poistua muina roistoina seuraavalla pysäkillä.Olen varma,että kukaan matkustajista ei olisi kuitenkaan pannut tikkua ristiin minua auttaakseen.Ehkä konna oli tämän sekaantumaan haluttomassa kansassamme huomannut ammattia valitessaan.Mitä enemmän asiaa ajattelin,varmistuin että se oli ryöstöyritys.Huono sellainen.Ehkä mies oli aloittelija alalla.Niin,ja ehkä olisi yleensäkin tuottoisampaa tienistin kannalta opetella käyttämään suomalaisille tuttua termiä "rahat tai henki". Taikka ojentaa  samanlaisella tekstillä varustettu lappu,johon muinainen pankkirosvo Helsingissä oli kirjoittanut pankkineidin kauhuksi ja riemuksi "tämä on rystö".

Keneltäkään muulta en kuullut miehen tiukkaavan paperia.Tämä alkoi harmittaa.Oliko mies tullut siihen tulokseen uhria valitessaan,että olen vanha heikko naisparka,josta ei ole vastusta,vaan joka pelästyy ja suorastaan ojentaa laukut? Ei ollut nähnyt minun hyppäävän ketterästi ja nuorekkaasti paria päivää aikaisemmin liikkuvaan ratikkaan.Eikä liioin tiennyt sitä,että minussa on vielä älyä ja oveluutta,harkintakykyä ja että pidän laukuistani lujasti aina kiinni.Puhumattakaan siitä,että olen vahvasti tietoinen siitäkin,että Suomi ei ole enää mikään herrankukkaro tai takatuppula,vaan rajat auki oleva maa,johon saa dallata kuka vain pahoja tekemään.Ei minua pystytty takavuosina Tallinnassakaan ryöstämään,vaikka yritystä oli.Tappelin vastaan,kirosin ja pidin laukkuni.Siinä rytäkässä ei tahriintunut kunniani eikä suomalaisen sisun maine.Mutta takki tahriintui mukulakivien liassa ja pölyssä,kun turistimuija pani isolle ryövärille kampoihin ja voitti.Nousin ylös,ravistelin ja haukuin matkakumppanini Tarjan,joka ei tullut auttamaan.Tarja ei ole enää keskuudessamme.Ehkä hän joutui tiliä tekemään tästäkin asiasta Pyhälle Portinvartijalle,mutta asian vähäpätöisyyden takia portti taivaalliseen elämään avattiin ja Tarja marssi sisälle hiukan kuitenkin katumusta tuntien.

Kerron myös toisesta tapauksesta,joka iljettävyydessään on hirmuinen ja kamala.Liikalihava nuorimies ehkä 25v istahti vastapäätä ratikassa ja alkoi niistää kouraansa.Tämän kaltaista menettelyä näkee kadulla,kun mieshenkilö (yleensä mies) painaa toista sieraintaan sormella ja puhaltaa naapurisieraimen sisuksen ulos Siirtyy sitten viereisen sieraimen kimppuun ja sama juttu.Nyt emme olleet kadulla ja odotin,mitä seuraavaksi tapahtuu.No,hän nuoli muittamutkitta kämmenensä puhtaaksi ja pyyhki sen sitten huolellisesti kuivaksi puseronsa rinnukseen.Minä siirryin istumaan muualle.Kuulin sinne asti hänen tekevän samaa useaan kertaan ja melkein aloin voida huonosti.Ehkä olisi järkevää hankkia heikotukseen varoiksi apteekista kamferitippoja näitä värikkäitä Helsingin sisäisiä matkoja varten.Maailmankuvani julkisissa on avartunut ja siniset silmäni auenneet.