KIVELÄSSÄ

Minulla on uusi matkapuhelin ja puoliso on Kivelässä.Parturikin jäi tässä viimeisimmässä tapauksessa niin sanotusti lehdellä soittelemaan,kun jouduin jättämään hänet ilman puolison hiuksia.En ollut ottanut selvää edes nimestä saati puhelinnumerosta.Nolottaa.Saatoin puolison uuteen paikkaan,jossa aloitetaan kuntoutus.Illalla kotona pohdin,miten pääsen helpoimmin tämän hankalan matkan tekemään.No,ensin nelosella Senaatintorille,siitä kolmosella Kamppiin ja sieltä 14 tai 18 saa minut viedä Töölön sairaalan kohdalle,josta kävelen loput matkasta.Että näin sitä ajellaan vastedes ja tarkoittaa sekä ratikoita että bussia.

Uusi puhelin taas tuli ajankohtaiseksi,kun vanha teki tenän jutellessani maailmanmatkaajaystäväni kanssa.Eikä lataaminen tuonut asiaan helpotusta ja niin oli ostettava uusi ja ehompi.En mitään hipaisupuhelinta,vaan semmoinen helppokäyttöinen tämmöisen täti-ihmisen käteen,mutta huomattavasti monipuolisempi ja modernimpi edellistä.Sekoitin sen merkin ensin erääseen lentokyvyttömään lintuun,mutta ei se se ollut,vaan vahva ruotsalainen merkki yhdellä deellä.Pysytään nyt naapurimaissa,kun rannekellokin on tanskalainen.Vielä en ole tarkemmin puhelimeen tutustunut,mutta koesoittoja olen tehnyt kuin myös vastaan ottanut.Että semmoinen peli.

Selkä ei tänään vaivaa.Eilinen päivä meni pikkukivun kanssa.Ähkin ja puhkin astellessani sairaalasta loskavelliä täynnä olevilla jalkakäytävillä Oopperan ratikkapysäkille,joka matka oli pitkä ja hankala.Pääsin ratikassa istumaan ja se tuntui taivaalliselta.Kotona katselin saapasparkojani,joiden piti kestää märkyydet nahoissaan.Kuivasin ja pyyhin ja panin kylpyhuoneen lämpöön lepäämään.Loppuilta meni minultakin vain lepäillessä pisteltyäni mikrossa lämmitetyn valmiin aterian.

Kiittelin Laakson henkilökuntaa hoidosta ja kaikesta ystävällisyydestä ja myötäelämisestä.Mainitsivat jokapäiväisten käyntieni olleen suurena apuna puolison toipumisessa.Haikein mielin tepastelin invataksin kuljettajan työntämän pyörätuolin perässä hissiin.Matka kohti Kivelää alkoi.