Se alkoi oikeastaan jo 1873 Taivallahden rannalla Helsingissä,kun Stengård-Kivelän alueelle,jossa oli huviloita,rakennettiin työlaitos ja vaivaistalo.Neljä vuotta myöhemmin valmistui samalle alueelle köyhäintalon sairaala,lasaretti.Vuosisadan loppupuolella parikin mielisairaalarakennusta näki päivänvalon entisellä huvila-alueella.Nämä asiat ovat Kivelän historiaa ja niistä ajoista sai alkunsa Kivelän sairaala.
Nyttemmin varsinainen sairaalatoiminta on lopetettu ja siellä toimii terveysasema,hammashoitola,vanhusten keskus jne.Pihapiirin vanhat puutalot osin purettu ja tilalle vuosikymmenten aikana rakennettu kestävämmästä materiaalista taloja.Isäänikin on hoidettu Kivelässä,jonne minun oli helppo kipaista kotoa puiston läpi.
Kivelästä tuli varsinainen sairaala 1912 ja ensimmäisen maailmansodan aikana se toimi sotasairaalana kuten myös vuosina 1939-1945 Suomen käydessä jälleen sotaa.
Vuodesta 1912 on viime vuonna kulunut 100 vuotta,joka ikä lasketaan Kivelälle.Syntymäpäiväsankari vietti juhlallisin menoin päiväänsä ja myös samana vuonna kehiteltiin Kivelään museohuonetta.Sinne kyöräsin eilen puolison.Kerran viikossa pari tuntia kerrallaan olevaa pientä museota hoitaa ystävällinen rouva,joka kertoi vanhasta esineistöstä meille mielellään työn iloa ja sairaalan historiaa tuntien.Seinällä oli oudon näköinen yli puolen metrin mittainen kapea joltain mittarilta näyttävä laite.Jotain sillä on mitattu,mutta kuulemma kukaan ei tiedä,mitä.Ei Museovirastokaan suuressa viisaudessaan ole osannut valaista esineen käyttötarkoitusta.Ovatkohan kyselleet Kansallismuseosta? Mahtaisiko jotain tietää Joutsenen apteekkimuseo tai vaikka Helsingin Yliopistomuseon yhteydessä toimiva Lääketieteen historian museo? Kivelästä on jo varmaan niistäkin kyselty.Ei tullut museorouvan kanssa puheeksi.
Me viivähdimme ajassa menneessä jonkun aikaa.Lasivitriinin mahtavan kokoiset ruiskut ovat aivan varmasti saaneet pelkoa potilaassa aikaan,kun sellaisen kanssa lääkäri on ilmestynyt kapean laidattoman sairaalasängyn viereen.Vanha ompelukone kertoi tarinaansa huoneesta,jossa ahkeroitiin uusien ommeltavien ja vanhojen paikattavien liinavaaatteiden kimpussa.Esineet koottu Kivelän nurkista,purettavien talojen uumenista ja osa saatu muualtakin ajan hengessä pysytellen.Kun katselin huonetta tavaroineen,tunsin kiitollisuutta ja iloa,että saan lääketieteellistä hoitoa 2000-luvulla,jolloin lääketiede on kehittyneempi ja me ihmiset voimme suureksi osaksi luottavaisin mielin elää sairauksinemme ja vaivoinemme. Ja se kehittyy yhä.Sata vuotta tästä eteenpäin ollaan jo edetty pitkin harppauksin ja ehkä tämän päivän kuolemaan johtavat taudit pystytään parantamaan.
Post festum,Kivelä: onnea 100-vuotiaalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti