Palaveri Kivelässä sosiaalihoitajan,omahoitajan ja fysioterapeutin kanssa.Istuimme osaston neuvotteluhuoneessa ja tunsin olevani tärkeässä seurassa.Kyöräsivät sinne puolisonkin,jolle sanoin iloisesti "hei".Vastasi,katseli seuruetta ja ilmoitti "tämä on minun vaimoni".Tilaisuudessa keskusteltiin,kuten palavereissa tapana on.Minä kysyin ja he kysyivät,joskus puhuimme melkein yhtäaikaa.Halusivat tietää puolison menneisyydestä muutakin kuin yhdeksän vuotta sitten elämämme muuttaneesta aivoinfarktista.Kerroin oikein mielelläni,sillä minä nautin kertomisesta.Olimme kokoontuneina reilusti yli tunnin ja puoliso alkoi väsyä.Hänet vietiin lounaalle ja sitten huoneeseensa.Päätimme,että mieheni tulee kotiin maaliskuun ensimmäisellä viikolla.Hienoa.Palaveri oli päättynyt.
Tänään tullessani Kivelästä,ei ratikka pysähtynyt haluamallani kotipysäkillä,vaikka minä ja muutama muu olimme painaneet nappia,joka kilahti ja pani palamaan valon "pysähtyy".Ihmettelin kuljettajalle hänen menettelyään vaunun porhaltaessa eteenpäin. Tekninen vika,oli tyly vastaus.Kotona soitin HKL:ään ja valitukseni lähetetään työnjohtajalle Töölön varikolle.Söin lohdukkeeksi lautasellisen kirjolohikeittoa ja se oli hyvää.Kiukkuni oli laantunut.
Italiasta tuli kirje.Täynnä Italiaa jälleen kohtaavasta onnettomuudesta,jos Berlusconi pitää pintansa vaaleissa ja pääsee taas politiikan pariin.Nyt hänellä on kuulemma tähtäyksessä valtiovarain- ja työministerin yhdistetty salkku,mutta tyytyy myös ulkoministeriksikin,jos niin vaaditaan.Pääministeriydestä ei ole kiinnostunut.Hänellä on nyt uusi daami kainalossaan,joka on Berlusconia 49 vuotta nuorempi "napolilaisheitukka",kuten ystäväni kirjeessään mainitsee.Kirje jatkuu "hukka meidät perii ja susi suuhunsa pistää,jos B tälläkin kertaa taas onnistuu". Voi sentään.Otan ihan osaa.Meillä täällä kyllä pohjolassa pyöritellään politiikkaa vähemmän värikkäästi ja siitä kiitos.
Hiihtoloma on hiljentänyt kaupungin.Ratikat ja bussit tänään rauhallisempia ja istumatilaakin oli.Aamulla käväisin kaupungilla hedelmäostoksilla.Tein puolisolle taas hedelmäsalaatin ja narrasin ottamaan iltapäivälääkkeet,joita oli jyrkästi kieltäytynyt ottamasta.Joskus on otettava pikkumetkut avuksi ja saatava asiaan innostumaan.Ja onnistumisen ilo on suuri.Parranajokin sujui pienen leikin varjolla ja kerroin tilanneeni Celiasta uusia äänikirjoja,jotka odottavat hänen kuuntelemistaan maaliskuussa.Musiikkikin on alkanut ällistyksekseni kiinnostaa,jotta kevyen musiikin puolta on täydennettävä.Mozartia ja Beethoveniahan meillä jo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti