Suosittelen lämpimästi helsinkiläisiä tutustumaan kaupunkiinsa julkisissa kulkuneuvoissa.Avautuu uusi maailma,uudet maisemat ja ennen kaikkea uudet pysäkit.Olen tehnyt ensimmäisen edestakaisen matkani Kivelään yhteensä kuudella ajopelillä.Onni suosi,enkä joutunut pitkiä aikoja odottelemaan seuraavaa kulkupeliä.Nyt näin Fredalla sen uuden ja kohutun pysäkinkin.Punainen häkkyrä,mutta jollain lailla silmälle ilo toisenlaisena odotuspaikkana.
Nelosen alkumatka oli tuttua ajamista Senaatintorille.Astuin alas ja jäin odottamaan kolmosta.Se kääntyi pois Aleksilta Mikonkadulle ja siitä alkoikin olla kaikki semmoista näkymää,joita en ole aikoihin silmäillyt.Rautatieaseman lyhtymiehet eivät olleet mainospuuhissa,vaan seisoivat tanakasti valopallot hyppysissään katselemassa ihmisvirtaa aseman ovissa.Luistelurataa torilla jäädytettiin ja sitä puuhaa katseli Aleksis Kivi jalustallaan jykevän Kansallisteatterin edustalla.Mannerheimintien ylitys ja Simonkatua ylös.Taas oli outoa ja uutta.Ihmisiä tuli ja meni vaunun pysähtyessä.Tennispalatsin kohdalla Kampissa jätin ratikan ja sydän pamppaillen kävelin läheiselle bussipysäkille jännäämään,kumpi tulee ensin 14 vai 18. Se oli 14.Tuttu bussin numero,jolla lapsena paljon ajelin Töölössä.Piti mennä etuovesta sisälle.Pysäkillä jo oli muodostunut siisti jono,joka mateli bussin sisuksiin kuljettajan silmälläpidon alaisena,ettei kukaan livahda maksamatta matkaan.
Bussi tuli täyteen väkeä ja sain pidellä kaksin käsin kiinni,etten sen vaappuessa puoleen ja toiseen olisi keikahtanut nurin.Matka eteni joutuisasti,kuten bussille kuuluukin.Ohi vilahti pysäkki pysäkin jälkeen,monien vuosien takaisten torireissujeni kohde Töölöntorikin jäi taakse.Topeliuksenkatu tuttuakin tutumpi,lapsuuteni paikkoja kaikkityyni. Seuraavalla,Töölön sairaala,jätin bussin ja kipitin Kivelään,joka on vain kivenheiton päässä.Edellisen päivän loskassa rämpiminen Oopperan ratikkapysäkille oli enää ikävä muisto.Nyt nautin jo etukäteen tietäessäni pääseväni kotiinkin samaa reittiä,mutta vastakkaiseen suuntaan.
Puoliso oli syömässä lounastaan mennessäni.Astianpesukone oli kuulemma rikki ja kaikki kaapivat ateriansa pahvilautasilta.Hoitaja kertoi heti,kun katselin kummeksuen joulunpunaista kattausta.Lykin puolison hammaspesulle (Laaksossa eivät pesseet) ja heti siihen pelmahti hoitaja,kun olin juuri työntänyt harjan miehen suuhun,kertomaan aamulla pestyiksi.Otin harjan pois ja käskin sylkeä.Sairashuone on suuri ja avara,neljän miehen huone.Sosiaalihoitaja tuli juttusille ja vei minut mukavin huonekaluin sisustettuun hoitajien huoneeseen.Keskustelimme.Hän oli tutustunut puolison sairaushistoriaan ja tiesi tarkasti yhtä ja toista.Antoisa juttutuokio,miellyttävä keskustelu.
Olin puolison luona vielä pitkähkön tovin ja hän oli hyväntuulinen ja reippaan oloinen.Ja minun mieleni oli valoa täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti