27. helmikuuta 2013

AAMUTUUMAILUA

Onnistun jokaisena päivänä matkustamaan kotiin päin Kivelästä bussissa ja ratikoissa,kun ne ovat piripintaan täynnä matkalle lähtijöitä.Reppuja,matkalaukkuja,kasseja,lapsia ja heidän vanhempiaan ja kirveleviä kolhaisuja jalkoihin matkatavaroista.Kolmosella mennään Eteläsatamaan ja nelosella Katajanokan laivaterminaaliin.Käyttämilläni busseilla 14,18 ja 39 tullaan kauempaa ja sitten vaihdetaan ratikoihin.Kyllä kansa matkustaa.Tunkeuduin kolmosesta yhtä pysäkkiä ennen ulos,kun alkoi ahdistaa tungoksessa.Vedin ulkona henkeä ja tunsin iloa tyhjästä tilasta ympärilläni.Keräsin voimia nelosta varten.Olihan sekin täynnä laivaan menijöitä.Kotiin oli päästävä,että ei kun sekaan vain.

Katselin Oscar-gaalan koostetta.Kauniita ihmisiä,kauniita pukuja,sanahelinää,ensikertalaisten pystin saajien lievää hermostuneisuutta ja vanhojen konkareiden rutiinia.Vuodet tehneet tehtävänsä joidenkin vanhempien näyttelijöiden kohdalla ja niinhän pitää ollakin.Eihän meilläkään enää Lasse Pöysti näytä Suomisen Ollilta.Enkä minä siltä valmistavan koulun ryhmäkuvan tyttöseltä vuosikymmeniä sitten.No,nyt on Oscarit jaettu,tunnustukset ja kehut annettu ja työt voivat jatkua filmimaailmassa.

Puoliso edelleen hyvin väsynyt.Kaartin soittokunnan esitykseen hänet vein,mutta tulimme pian pois.Ei jaksanut edes parranajon jälkeen paneutua hedelmiin.Peittelin miehen vuoteeseen ja hän oitis nukahti.Näitä kunnon vaihteluita on ennenkin ollut,mutta aina huolestuttavat muutokset huonompaan suuntaan.Ehkä tänään on paremmin.Yksi huoneen asukeista lähti kotilomalle.Odotteli kyytiä minun mennessäni ja vaikutti iloiselta päästessään vaimokullan luo ja hoivaan.Vielä yhdeksän päivää,niin minäkin saan omani kotiin.Onnellinen? Kyllä,mutta pelottaa,kun tilanne on jälleen uusi ja ennen kokematon.Olin samalla lailla huolissani yhdeksän vuotta sitten aloittaessani omaishoitajuuttani ja saadessani täysin minusta riippuvaisen miehen sairaalasta kotiin.Nyt on kokemusta ja silti olen epävarma uudesta yhä vaativammasta kaiken ajan vievästä hoitamisesta.Vasta- ja myötämäissä,niinhän se luvattiin.Dumas vanhempi on sanonut "onnellisempi kuin onnelliset on se,joka voi tehdä toiset onnellisiksi". Minä yritän tässä tehdä oman mieheni onnellisemmaksi tuomalla hänet kotiin,jonne hänen tiedän haluavan tulla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti