Kivelässä vietettiin tänään Runebergin päivää. Ei torttuja,mutta Runebergin runoja sävelin. Pianomusiikin säestyksellä yhteislaulua.Joutsen ja Lähteellä kaikui laulutaitoisen väen suusta.Tunnelma liikuttava.Suurin osa iäkkäitä ihmisiä,etupäässä talon potilaita,pyörätuolissa istujia saattajineen.Olin nähnyt osaston ilmoitustaululla maininnan tilaisuudesta ja niin kyöräsin puolison hissillä kerrosta ylemmäksi.Runebergin kuva kiersi kädestä käteen,minun kohdallani nopeasti,sillä meillä on seinällä iso valokuvajäljennös runoilijasta.Meille kerrottiin Runebergista,jotka tarinat lienevät olleet itsekullekin tuttuakin tutumpia.Kysyttiin,kuka on käynyt Runebergin lähteellä.Aika moni,mekin.Silloin kun vielä meillä kaikilla oli voimia matkustaa.Ystävänpäivääkään unohtamatta lauloimme lauluja,jotka kertovat ystävyydestä ja rakkaudesta,kansanlaulujakin.Tilaisuus päättyi Maamme-lauluun.Me,jotka kykenimme,nousimme seisomaan.Puolison silmissä kiilsivät kyyneleet.Kiitimme vetäjää ja pianistia,hajaannuimme omille osastoillemme.Hisseihin oli pyörätuolijonoa.Somalialainen mieshoitaja tuli kysymään,pärjäsimmekö. Miksi emme olisi? Tarvitsemmeko apua,jatkoi ja minä vakuutin kaiken olevan hyvin.Niin kuin olikin.
"Halk´ illan ruskon auermaan
käy lento joutsenen.
Se laskee lahden hopeaan
ja soutaa laulellen..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti