RAKKAUS ON IKUISTA

Ystäväni H oli ja sitten meni.Mutta oli kauan ja se jos mikä oli siinä hommassa hauskinta.Mutta söimme me myös (puolisokin) ja sitten me tytöt tuhottiin punaviini- ja samppanjapullon sisällöt.Pantiin maailmaa järjestykseen,pari juorua ja juttuja omasta elämästä,ihmisten välisestä rakkaudesta ja sen sellaisesta.H kun on niiiin rakastunut.Tuli siitäkin puhe,että saako aikuinen nainen vielä rakastaa.Saa se,sanoin minä.Eihän se ikäkysymys ole.Vai mitä? No,onhan niitä tiukkapipoja,jotka haluavat,että ihmisen pitää vanheta kauniisti,eikä siihen kuulu uusiorakastaminen.Eikä rakastuminenkaan.Vaikka olisi jäänyt yksin elämässä.Pitää vain olla yksin.Eikä pidä.H:sta paistoi onni.Silmät säteilivät ja koko olemus kertoi itsensä ja tekemistensä hyväksymisestä,eikä siinä ole sijaa muitten vastalauseilla,ei kateudella,eikä hämmästelyillä.Rakkaus ei tunne rajoja,varsinkaan maitten rajoja.Keskustelimme me H:n edesmenneestä puolisostakin.Molemmat tiedämme hänen hyväksyvän ja jo eläessään toivoneensa,että vaimo rakastuu uudelleen,jos kohdalle rakkaus sattuu.Ja se on nyt sattunut.

Ajattelin valvoa jo valmiiksi tänä yönä,ettei tarvitse viime yön tapaan herätä erikseen.Puoliso vaikuttaa kyllä rauhallisesti nukkuvan,mutta niin teki viime yönä myös,kunnes kaikki taas repesi käsiin.Televisiota en jaksa katsella,lukeminenkaan ei maita ja äänikirjan kahvijutut olen jo kuunnellut.Uusia äänikirjoja tilauksessa.Ihan sellainenkin,josta Äijä Äijäblogissa mainitsi eli Tuomas Kyrön pari kirjaa.Meinaan tutustua.Siis Kyröön.Etten olisi epäkohtelias,niin olen Äijänkin kirjan "Joskus voi käydä melkein hyvin"  lukenut. Sitten tilauksessa on vielä Winston Churchillista Max Hastingsin kirja ja Hanna Tuuri asuu Irlannissa ja kirjoitti Tuulen maasta teoksen.Myös aiomme viettää yhden päivän aamusta myöhään yöhön antiikin Roomassa vuonna 115 jKr Alberto Angelan ohjauksessa.Asia nyt on vain niin,että minun kuuntelemiseni on perin outoa.Nukkumaan mentyä panen levyn kuuntelulle ja hitsi vieköön,nukahdan jonkun ajan kuluttua ja aamulla on kirja luettu.Tämmöiseen suttaantuu kuuntelemisen yritys toinen toisensa jälkeen,kunnes luovutan ja alan ikävöidä niitä kirjoja,joissa on sivut paperista ja joka on kansien väliin sidottu.Miksi siis en osta ? Sa se.
Olen joskus puolustautunut,että keskittyminen kirjaan ja sen lukemiseen ei päiväsaikaan onnistu.En enää voi käpertyä tuoliin mukavasti ja antautua kirjan tapahtumiin.Pitää olla aistit levällään ja valppaina eli ainakin kuuntelulla ja jos kuuluu poikkeavia ääniä,on sännättävä katsomaan,mistä lähtevät ja kunne kulkevat.Lue siinä sitten roomalaisesta elämästä tai Irlannin maalaisidyllistä,joka jälkimmäinen voisi oikeastikin kiinnostaa ja pullahduttaa mieleen muistoja,kun olen sentään siellä viettänyt yhden kuukauden eräänä kesänä vuonna yksi ja kaksi.

Nyt ollaan jo torstain puolella ja kohtapuoliin tämä heinäkuun ensimmäinen viikko on historiaa sekin.Ennen vanhaan aika jotenkin kulki hitaammin.Maanantaiaamut olivat melkein maailmanloppuja,kun edessä oli seitsemän päivää loputtoman pitkästi.Nyt tuntuu,että on aina perjantai ja viikonloppu.Onkohan sillä jotakin tekemistä iän kanssa?